http://www.carinaraiha.com www.carinaraiha.com Thu, 23 Feb 2012 5:08:26 EET Thu, 23 Feb 2012 5:08:26 EET Thu, 16 Feb 2012 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=338&ref=rss Niin se aika on vain hurahtanut, ja pitkään odotettu seuraavalle 7summits-vuorelle lähdön aika on lähes käsillä. Vajaan kahden viikon päästä, 29/2, lähtee kone Helsingistä kohti seuraavaa 7summits- tavoitettani Länsi-Papuan Carstensz Pyramidia! Tarkoituksenani on ensin vajaan viikon verran lomailla ja akklimatisoitua Balilla ja Jaavalla. Sen jälkeen lennän Papuan Timikaan, josta alkaa retkikuntamme lähestyminen Carstensz Pyramid-vuorta, jonka huipulla toivottavasti seison maaliskuun toisella viikolla. Luvassa on takuuvarmasti jännittävä seikkailu yhdessä maailman villeimmistä maista primitiivisten alkuasukaskylien läpi kulkevalla reitillä trooppisessa viidakossa. Itse vuori on 4884 metriä korkea kalliokiipeilyosuus, jonka olosuhteet voivat olla kaikkea trooppisesta vesisateesta lumeen ja pakkaseen! Varusteina on mukana oltava siis ehdottomasti vedenkestäviä materiaaleja, mutta myös hikisiin ja kylmiin oloihin on varauduttava. Kantamusten paino on kuitenkin pyrittävä minimoimaan, joten mukaan lähtee vain välttämättömiä ja parhaita mahdollisia varusteita. Tuntuu upealta päästä vihdoin matkaan Papualle, jonne matkan toteutuminen on ollut pitkän ja vaikean tien takana!  Pitkä alkuvuoden sairastelukin alkaa helpottamaan pientä poskiontelotulehdusta lukuunottamatta, ja usko kiipeilyn onnistumiseen on taas vahva. Täysipainoinen treeni tuleviinkin haasteisiin näyttäisi olevan pian taas mahdollista, mikä tuntuu upealta pitkän sairastelun jälkeen! Harjoittelu-olosuhteet Etelä-Suomessa ovat nyt mitä parhaimmat, joten en malttaisi odottaa täydellistä toipumista maksimaalisen harjoittelun aloittamiseksi. Kevyehkö ulkoilu hienoissa talvisissa maisemissa tuntuu mahtavalta ja pulkanveto-treeni reppu selässä Denalia varten on myös korkattu:-) Lisää valmisteluiden etenemisestä pian!  Talvisin terveisin,   Carina     Pulkavetoa harjoittelemassa mukavassa lumisateessa Helsingin Malminkartanossa Denalilla tiedossa on rankat kantamukset: 20-30 kg selässä ja saman verran pulkassa Mahtavat lumiolosuhteet myös Etelä-Suomessa tällä hetkellä! Meren jäällä hyvät mahdollisuudet hiihtämiseen, lumikenkäilyyn yms Seuraava vuori: Carstensz Pyramid Länsi-Papualla Ajankohtaista Mon, 23 Jan 2012 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=337&ref=rss Kolmas treenipäivä takana reilun kolmen viikon sairastelutauon jälkeen ja täytyy sanoa, ettei paljon paremmasta olekaan väliä! Vaikka tahti on vielä ollut rauhalinen, tuntuu niin hyvältä voida liikuttaa itseään pitkästä aikaa ja nauttia talvisista ulkoilusäistä! Viiden viikon päästä pitäisi olla 4884 metrisen Carstensz Pyramid- vuoren kiipeämiskunnossa. Reilua kuukautta myöhemmin pitäisi olla vielä paremmassa kunnossa, -niin hyvässä, että kestän maailman kylmimmäksi tituleeratun Denalin olosuhteet. Miten valmistautua tällaisiin haasteisiin? Oma taktiikkani on paitsi valmentautua hyvään fyysiseen kuntoon, prepata varsinkin henkistä kestävyyttä. Vuorilla pärjääminen on paljon henkisestä asenteesta kiinni, kun ihmisen suorituskyky on äärirajoilla. Niitä hetkiä, jolloin koko hommassa ei tunnu olevan mitään järkeä ja jolloin haluaisi luovuttaa, tulee varmuudella, joten niihin tilanteisiin valmistautuminen auttaa. Kun tietää, että oman mukavuusalueen ylittämisen jälkeen voi vielä jatkaa matkaa pitkiäkin aikoja, on helpompi suhtautua vuorella tuleviin haastaviin olosuhteisiin. Niin mukavuusalueen raja siirtyy kauemmaksi, ja on mahdollista mennä pidemmälle. Parasta on, että näistä harjoituksista oppii todella paljon, -sekä vuorien valloituksesta, että omasta itsestään ihan yleisestikin. Siksi harjoittelenkin haastavia tilanteita varten juuri esimerkiksi treenaamalla niinä päivinä, kun sää on mahdollisimman huono, ja jo lähteminen vie sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Takaisin tulee aina kuitenkin voittajana. Tänään sää Mt. Helsingillä eli Malminkartanon jätemäellä oli turhankin hyvä. Vaikka tuuli ajoittain pöllytti lumituiskua naamalle, olivat olosuhteet vielä turhan mukavat. Silti Helsingin korkeimpaan kohtaan kanssamme eksyneet ohikulkijat pysähtyivät ihmettelemään painavia reppujamme. Oma reppuni oli kyllä tällä kertaa kevyt, mutta treenikaverini Mian 18kg aiheutti asiaankuuluvaa ihmettelyä ja ihanan kommentin: "Oletteko aikoneet mennä tarkistuttamaan järkeänne?":-) Ohessa video edelliseltä Mt Helsingin treenikerralta joulukuussa 2011. Silloin painoa repussa oli 21kg, ja pakkasta vajaat 10C. 1.5 tunnissa kerkeää kiivetä portaat ja mäet aika montaa kertaa ylös alas! Helsingin korkeimmalle kohdalle vie 426 porrasta ja usea luonnon lumirinne, eikun tervemenoa testaamaan! :-)   Ajankohtaista Wed, 18 Jan 2012 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=336&ref=rss Matka tavoitteeseen ei aina mene suunnitelmien mukaisesti. Harjoitteluni seuraavaan 7summits-tavoitteeseeni pysäytti kurkunpään tulehdus, joka on yllättävän sitkeä. Pääsen toteuttamaan omia oppejani motivaatioluennoillani, kun pitäisi olla puhumatta;), ja samalla vain reilun kuukauden päässä odottava haaste luo paineita intensiivisen harjoittelun jatkamiselle! Palaan juuri luennolta Boehringer Ingelheimin lääkelanseeraustilaisuudesta Tampereella ja eilen Turussa. Oli taas hauska huomata, miten luentoni "kiipeilyvälineistä" maailman korkeimmankin vuoren huipulle pätevät yhtä lailla täällä merenpinnalla hyvinkin erilaisissa työ- ja henkilökohtaisen elämän tavoitteiden saavuttamisessa! On upeaa saada tehdä työtä, jossa kokee oppivansa itsekin joka kerta jotain uutta. Toinen hieno puoli on mahdollisuus kuulla aivan toisenlaisten ammattikuntien, kuten tällä kertaa lääkäreiden, haasteista ja täytyy sanoa, että tunsin omien vuorikiipeilyhaasteideni olevan kuitenkin verrattain helppoja niihin verrattuna;) Molemmissa tarvitaan kuitenkin tietoa, rohkeita päätöksiä ja motivaatiota- ja näillä eväillä täytyy minunkin uskoa onnistuvani tulevassa haasteessani sairauksista tai muista tulevista vastoinkäymisistä huolimatta! Viimesen parin kuukauden aikana olen seurannut läheltä vanhempieni taistelua haima-ja mahasyöpien kanssa, mikä on antanut  myös todella paljon perspektiiviä omiin haasteisiini. Tähän taisteluun verrattuna omat pienet vaivat ja tavoitteet tuntuvat hyvinkin maltillisilta, ja suhteuttaminen luo uskoa niiden menestyksekkääseen läpiviemiseen.  Eihän se toisaalta olisikaan haaste, jos huipulle mentäisiin heittämällä, joten kärsivällisenä terveitä päiviä odotellessa ja varuste- ja yhteistyökumppaniasioihin keskittyessä! Inspiroivaa viikkoa kaikille toivottaen! Carina Kuva luennoltani Windsorin linnassa toukokuussa 2011:       Ajankohtaista Thu, 12 Jan 2012 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=335&ref=rss Moi kaikille ja hyvää alkanutta uutta vuotta! 2012 alkoi vihdoinkin talvisissa merkeissä täällä Etelä-Suomessa ja ilo on sen mukainen! Mikä onkaan parempaa kuin yhdistää peruskunto-treeni kirpeässä pakkasilmassa lumisessa metsässä vaellellen ja maisemia ihastellen! Reppuun vain riittävästi painoa, jottei hommasta tule liian helppoa ja kun pysyy poissa kuljetuilta urilta, toimii lumihanki oivana vastuksena. Ylämäissä saa loistavasti sykettä ylös tarpeen tullen, ja ilon kruunaa tietysti retkieväs ja kuuma juoma tauolla.  Oma kolmen tunnin peruskunto-retkeni sjoittui tällä kertaa kesämökkini lähimaisemiin Itä-Uudellamaalla. Hieman vajaan -20 asteen pakkanen ja aurinkoinen keli loivat puitteet upealle ulkoilupäivälle ja pienille luonnon taideteoksille. Kameran kanssa pieniä yksityiskohtia ihastellen aika kului kuin huomaamatta ja päivän treeni hoitui siinä samalla. Siihen päälle sauna, avantouinti ja lämmin ruoka, - paremmasta ei niin väliä! Samalla alkoi oma tavoitteellinen harjoitteluni kahta seuraavaa tavoitettani varten. Maaliskuussa starttaan Papua Uusi Guineaan kohti Oseanian korkeinta vuorta Carstensz Pyramidia ja toukokuussa on vuorossa "maailman kylmimmäksikin" vuoreksi kutsutitu Denali Alaskassa. Kerron tulevien kuukausien aikana näillä sivuilla miten valmistaudun näihin haasteisiin ollakseni huippukunnossa kun aika koittaa!   Pitkän pimeän ja lumettoman kauden jälkeen osaa todella arvostaa kunnon talvista säätä ja mahdollisuutta ulkoiluttaa kehoa ja mieltä mielekkäässä säässä. Ohessa talvisia muistoja upean reissun varrelta kaikkien iloksi, uusia lumia odotellessa.... Oikea varustus vain päälle ja hyviä ulkoiluja & talvikeleistä nauttimaan! Terveisin, Carina   Ajankohtaista Tue, 27 Dec 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=334&ref=rss Moi kaikille! Kotisedullani Espoossa ei vieläkään näy lunta, joten talvilajien harjoittelu odottaa vielä toivottavasti pian alkavaa ihan oikeaa talvea. Joulupäivän lenkillä juttelin Espoon Haukilahden rantaan surffaamaan tulleen miehen kanssa, joka oli tullut hyödyntämään kovia tuulia ja vielä täysin auki olevaa merta. Onneksi aurinko on välillä näyttäytynyt ja ilma täällä rannikolla ollut suorastaan kesäisen upea muutamana päivänä. En muista itsekään kokeneeni yhtä lämmintä ja vähälumista joulukuuta ihan hetkeen, ja toivon mukaan se pian muuttuukin viime talven kaltaisiksi kunnon ulkolajien harjoitteluolosuhteiksi. Niitä vielä odotellessa pidän peruskuntoa yllä monipuolisella aerobisella harjoittelulla sisällä ja ulkona ennen vuodenvaihteesta alkavaa suunnitelmallista valmistautumista seuraavalle 7summits- vuorelle.  Tervetuloa seuraamaan valmistautumistani seuraaviin haasteisiini Papua Uusi-Guinealle ja Alaskaan näiden nettisivujen kautta! Terveisin, Carina Kuvat: Joulupäivän kesäisiä näkymiä Espoon rantamaisemissa         Ajankohtaista Tue, 20 Dec 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=333&ref=rss Hei kaikille!  Vuosi 2011 on pian vaíhtumassa ja jättämässä taakseen värikkään vuoden hienoine ja haastavinekin kokemuksineen. Kuluneen vuoden aikana pääsin toimimaan vuorivaellus-oppaana kolmessa upeassa kohteessa: Afrikan Kilimanjarolla, Borneon Kinabalulla ja Bhutanissa. Kesään kuului pitkä loma nauttien Suomen upeasta kesästä, mutta myös Italian Alppien kiipeily-ja ulkoilumaisemista. Matkojen välissä luennoin lukuisissa tilaisuuksissa ja yrityksissä sekä kerroin kokemuksistani eri medioissa. Olen kokenut upeita hetkiä, oppinut paljon ja nauttinut matkoista, kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa ja uuden työni haasteista. Loppuvuodesta mukaan on tullut myös haasteita vanhempieni sairastuttua yllättäen vakavasti. Tilanne on entisestään vahvistanut haluani toteuttaa unelmiani ja jatkaa valitsemallani linjalla. Vuodesta 2012 onkin tulossa mielenkiintoinen ja jännittävä vuosi. Vuoden alusta lähtien alkaa valmistautuminen seuraavalle 7summits-vuorelle Carstensz Pyramidille Papua Uudessa Guineassa. Tulevaa valmistautumista ja matkoja voi seurata tässä blogissa tammikuusta lähtien! Pääseminen vuorelle on osoittautunut äärimmäisen hankalaksi tänä vuonna mm.erilaisten poliittisten selkkausten takia. Tänään sain juuri kuuulla erään vuoren oppaista olleen jo viikon panttivankina Sugapa-kylässä, josta trekki vuoren juurelle alkaa. Itsenäisyystaistelijat ja maan epävakaa poliittinen tilanne luovat alueelle jännitteitä ja retkikuntien järjestäminen alkuasukkaiden kylien läpi on ollut usein vaarallista. Toivon kuitenkin ensi vuoden tuovan rauhallisempia oloja ja suunnitellun matkan onnistuvan! Matkasta tuleekin varmasti yksi mielenkiintoisimmista 7summits-vuorista!  Lisää Carstenzsista ja muista tulevista seikkailuista pian!  Terveisin, Carina Ajankohtaista Fri, 10 Jun 2011 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=331&ref=rss Seuraava tavoitteeni on kiivetä jokaisen seitsemän maanosan korkeimmalle vuorelle eli ns. 7summits. Kolme näistä vuorista olen jo kiivennyt (Aasian korkein Everest, Etelä-Amerikan korkein Aconcagua ja Afrikan korkein Kilimanjaro), joten kiivettäväkseni jää Euroopan korkein Elbrus, Oseanian korkein Carstensz Pyramid, Pohjois-Amerikan korkein Denali ja Etelämantereen Vinson. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, tavoitteenani on aloittaa kiipeäminen Euroopan korkeimmasta Elbrusista tänä kesänä ja lopettaa Pohjois-Amerikan korkeimmalle Denalille ensi keväänä. Luvassa on siis neljä maanosaa ja neljä hyvinkin erilaista, mutta mielenkiintoista huippua omanlaatuisine haasteineen, olosuhteineen ja maisemineen, joiden kohtaamista odotan innolla. Lyhyt kuvaus näistä upeista vuorista löytyy esim. täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Puncak_Jaya http://fi.wikipedia.org/wiki/Vinsonin_massiivi http://fi.wikipedia.org/wiki/Mount_McKinley http://fi.wikipedia.org/wiki/Elbrus Valmistautuminen neljännen 7summits-vuoren, Euroopan korkeimman Elbrusin, kiipeämiseen on täydessä vauhdissa. Yhteistyökumppanien haku on käynnissä, tervetuloa mukaan Euroopan huipulle! Lisää uutisia pian! Ajankohtaista Thu, 09 Jun 2011 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=332&ref=rss Toukokuun 17. 2011 tuli tasan vuosi täyteen siitä, kun seisoin Everestin huipulla. Vuotta myöhemmin, tarkkaan ottaen vain muutamaa tuntia aiemmin, seisoin Windsorin linnassa Lontoossa kertomassa seikkailustani maailman katolle, ja siitä mihin päätökseni jättää työurani, lähteä tavoittelemaan unelmiani ja kiivetä Everestille ovat minut vieneet. Tunne oli sanoinkuvailemattoman hieno, enkä voi edes arvailla, missä tulen seisomaan vuoden päästä. Vuoteen on mahtunut paljon. Palautuminen Everestin fyysisestä rasituksesta kesti useita kuukausia, joiden aikana syntyi kirjani Huipulta huipulle. Kirjan kirjoittaminen auttoi selvittämään itsellenikin, miksi tein elämäni kaksi rohkeaa päätöstä ja on toivottavasti antanut rohkeutta ja inspiraatiota myös lukijoille. Haluni jatkaa vuorikiipeilyn ja maailman mielenkiintoisten paikkojen tutkimisen parissa johti yhteistyöhön Olympian Kaukoretkien kanssa, jonka myötä pääsin opastamaan ryhmiä upeille vuorivaellusmatkoille Kilimanjarolle ja Borneolle. Lisää matkoja on luvassa ensi syksystä lähtien mm. Bhutaniin. Olen päässyt kertomaan kokemuksistani useisiin eri yrityksiin ja tilaisuuksiin, ja yhteistyö eri tahojen kanssa on vienyt mielenpainuviin paikkoihin ja kohtaamisiin eri ihmisten ja tahojen kanssa. Uuden projektini 7summitsin myötä on varmasti luvassa lisää mahtavia kokemuksia! Henkilökohtaisessa elämässäkin ehtii vuoden aikana tapahtua paljon. Olen onnellinen siitä, että nyt voin jakaa kokemuksiani ja uusia seikkailujani elämänkumppanin kanssa. Toisaalta pitkäaikaisen kissalapseni Misun äkillinen poismeno toi ison surun ja muistutti elämän haavoittuvuudesta. Urheilun saralla olen päässyt takaisin Everestiä edeltävälle tai kenties parempaankin kuntoon ja innostunut uudesta huippuhauskasta lajista, triathlonista sekä voimatreeneistä. Vastikään hankittu maantiepyörä ja aloittelijan vapaauinti-taito innostavat haastamalla yrittämään lisää ja kaiholla lopetan kesätauon ajaksi treenausta Helsingin Tri-koulussa. (Kiitos www.pyörähuolto.com:lle hyvästä palvelusta sekä valmentaja Marko Riitjoelle & tiimille hienosta kevätkaudesta!)  Seuraavat lähikuukaudetkin ovat täynnä uutta mielenkiintoista. Valmistautuminen   seitsemän mantereen korkeimpien vuorten kiipeämiseen on alkanut ja jään innolla odottamaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan!              Ajankohtaista Sun, 22 May 2011 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=330&ref=rss Huhtikuussa matkasin Kaukoretkien matkanjohtajan ominaisuudessa Borneolle, missä vuorikiipeilyharrastukseni oli alkanut 14 vuotta aikaisemmin. Uutta tällä kertaa oli se, että kiipesin yhdeksän muun ryhmäläisen kanssa, joiden pärjääminen ja viihtyminen vuorella oli vastuullani oman suoritukseni lisäksi. Matkaan kuului vuoren valloituksen lisäksi Borneon monipuoliseen luontoon tutustumista lentäen, vesiteitse ja jalan, sekä hieman myös hyvin ansaittua lepäilyä Etelä-Kiinan meren rannalla.. Matkan kohokohta oli useimpien mielestä kuitenkin Kaakkois-Aasian korkeimmalle vuorelle, Mt. Kinabalulle, (4095 m) kiipeäminen. Vaikka jokisafarilla näkemämme nenäapinat, sademetsäkävelyllä oppimamme kasvillisuuden ihmeet, jättimäinen luola miljoonine pääskyineen sekä villiorankiäidin kohtaaminen poikasineen lähietäisyydeltä olivat mieleenpainuvia tapahtumia, niin auringonnousun todistaminen Kinabalun huipulla päihitti nekin kokemuksena.   Vaikka välillä voimakas trooppinen sade koetteli kestävyyttämme ja vuoren jyrkissä askelmissa kiipeäminen muuttui joenuomassa luisteluksi, ei kukaan valittanut ikävistä olosuhteista. Osan ohut ilma sai voimaan pahoin ja osa joutui taistelemaan voimiensa äärirajoilla. Silti, vuoren korkeimmalta kohdalta maisemia alas katsellessaan ja itseään tavoitteen saavuttamisesta onnitellessan,  vaivat unohtuivat ja muutamalta taisi silmäkulmakin kostua. Vielä oli kuitenkin matkan vaikein edessä, matka alas. Muutama päivä kiipeilyn jälkeen kävelimme ylä-ja alamäkiä kuin sementistä valetuilla jaloilla, mutta se ei haitannut. Suurimmalle osalle vuoren valloitus oli ensimmäinen laatuaan, ja kipeät lihakset olivat vain muistutus sisukkuudesta, jolla huipulle päästiin. Kiitoksena peräänantamattomuudesta ja itsensä ylittämisestä jää voittajan olo, joka kantaa pitkälle. Itselleni uutena kokemuksena jäi myös ryhmänjohtajan omainaisuudessa palkitseva toisten onnistumisesta nauttiminen! Samalla testasin uuden varuste-yhteistyökumppanini Haglöfsin tuotteita; käytössäni vuorella oli mm. Haglöfsin kuoriasu, vaelluskengät ja päiväreppu sekä matkalaukkuna toimiva duffelbägi. Varusteet osoittautuivat toimivan hyvin vuoren vaihtelevissa olosuhteissa, ja niiden vahvuuksiksi nousivat vedenpitävyys, keveys ja mukavuus.  Lisää onnistumisia ja vuorivaelluksen viehätystä luvassa seuraavalla Kaukoretkien matkallani Bhutaniin lokakuussa 2011. Mt. Kinabalu lentokoneesta nähtynä Villi orankiemo poikasineen Jokisafarilla Sukaussa Jyrkkiä kiviportaita riittää tuntikausia Näkymät huipulta palkitsevat vaivannäön Ajankohtaista Thu, 21 Apr 2011 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=328&ref=rss Olemme olleet Borneolla vasta vajaat neljä päivää, mutta tuntuu siltä kuin olisimme kokeneet enemmän kuin kotona kuukausien aikana. Heti ensimmäisenä täytenä matkapäivänä venesafarilla Sukaussa törmäsimme (lähes kirjaimellisesti) Borneon kääpiönorsuihin, tapasimme lähietäisyydeltä nenäapinoita, sarvilintuja ja lulkemattoman määrän muita upeita, ja osittain harvinaisia tropiikin eläimiä ja kasveja. Aamun aloittanut käynti Sepilokin orankien kuntoutuskeskuksessa oli sekin ainutlaatuinen kokemus.  Tänään haukoimme henkeä Gomantongin luolassa, kun  pääsimme näkemään miten pääskynpesiä kerättiin 50-metrisen luolan seiniltä. Itse pesien keräys ei mieltäni ylennä, mutta valtava luola ja kiipeilijöiden taidonnäytteet huterilla tikkailla olivat elämys. Päivän kruunasi villin oranki-äidin ja sen poikasen kohtaaminen lähietäisyydeltä. Orankiäiti istui vauva sylissään vain muutaman metrin päässä syömässä leipäpuun hedelmää ja saimme otettua hienoja lähikuvia. Matkalla Kinabalu-vuoren juurelle näkyi selkeästi,mitä tuhoa palmuöljyviljelmät tekevät sademetsille. Silmänkantamattomiin näkyi vain öljypalmuplantaaseja, jotka on tehty hakkaamalla sademetsät alta pois. Samalla ovat myös orankien asuinalueet hävinneet. Nyt olemme vuoren juurella valmiina aloittamaan nousun huomenaamulla. Odotettavissa on raskas kahden päivän kiipeäminen kenties kovassakin vesisateessa. Toivomme siis onnea sään suhteen ja tuovamme parin päivän päästä terveisiä Kaakkois-Aasian korkeimmalta huipulta! Carina Ajankohtaista Sun, 17 Apr 2011 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=327&ref=rss Kaukoretkien ryhmämme aloitti tänä aamuna matkan kohti Borneota! Olemme nyt Frankfurtissa vaihtamassa konetta Singaporeen, ja sieltä Kota Kinabaluun pohjois-Borneolla. Kota Kinabalusta lennämme tiistaina Sandakaniin ja pääsemme ensimmäiseksi Sepilokin oranki-keskukseen näkemään kuntoutettavia orankeja! 10-henkinen ryhmämme on täynnä intoa lähdössä kohti Borneon viidakoita ja Mt. Kinabalua! Lisää kuulumisia myöhemmin! Terveisin, Carina Ajankohtaista Sat, 26 Mar 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=326&ref=rss Elämässä tapahtuu taas paljon mielenkiintoista, joka on pitänyt myös kiireisenä. Viime viikolla olin mukana Mountain Dew -kiipeilyseinän kampanjoinnissa Helsingissä. Kampin ostoskeskuksen keskelle pystytetty 16 metrinen kiipeilyseinä  oli ensimmäinen kosketukseni sisäkiipeilyyn Everestin jälkeen! Mukana olleet kokeneet seinäkiipeilijät Sampo Kiesiläinen ja Teemu Seppälä näyttivät mallia miten seinällä ihan oikeasti kiivetään. Hauskaa oli. Tapahtuman myötä tehdyt haastattelut mm. Huomenta Suomeen  ja Helsingin Uutisiin  löytyvät nyt "Media"-painikkeen alta! Tällä viikolla olin myös mukana TV2:n Galaxi -nuortenohjelman nauhoituksissa. Päätähtinä olivat WWF :n piirustuskilpailun " Toiveajatteluako " 12- ja 15-vuotiaat voittajat, joiden uskomattoman hienot voittotyöt ovat nähtävillä huhtikuussa ulos tulevassa ohjelmassa.  Matka Borneoon ja Kaakkois-Aasian korkeimmalle vuorelle Mt. Kinabalulle (4101 m) Olympia/Kaukoretkien ryhmän kanssa alkaa 17.4. Vuoren valloituksen lisäksi käymme tutustumassa mm. Sepilokin orankien suojelukeskukseen, Borneon upeaan luontoon  Sukaussa, ja lopuksi lepäämme Kota Kinabalun valkoisilla rannoilla. Paljon uutta on myös suunnitteilla kevään ja kesän aikana. Huhti-toukokuussa olen mukana Helsingissä järjestettävässä Itämeri-juoksu tapahtumassa. Kesällä starttaa myös Elämänmuutos -valmennus kohti liikunnallisia ja terveellisiä elämäntapoja! Lisää tietoa siitä ja muista tapahtumista myöhemmin! Terveisin, Carina Galaxi-ohjelman nauhoituksissa. Kuva: Susanna Manu / WWF Kampin Mountain Dew- kiipeilyseinä Samppo Kiesiläinen Teemu Seppälä Ajankohtaista Sat, 12 Mar 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=325&ref=rss Vajaa kolme viikkoa sitten, 22.2.2011, kello 8 aamulla seisoin tuulisen ja hyisevän kylmän Kilimanjaron huipulla. 5895 metriin nousevan Afrikan korkeimman vuoren huippu Uhuru Peak yllätti kylmyydellään, joten olin iloinen, kun matka alaspäin pääsi alkamaan.   Mukanani huipulla värjötteli Olympian Kaukoretkien matkanjohtaja Pekka ja neljä muuta väsynyttä, mutta onnellista ryhmämme kiipijää. Loput olivat kääntyneet takaisin GIlman's Pointilla 5685 metrissä, josta jatkaa ylöspäin vain n. 30 %, tai jo aiemmin voimien loputtua tai vuoristotaudin oireiden vuoksi. Itse en juurikaan tuntenut ohentuneen ilman vaikutuksia, eli olin akklimatisoitunut hyvin.  Näkymät huipulta olivat matkan kauneimmat. Gilman's Pointin auringonnousu oli ehdottomasti hienoin hetki nousussamme, kun valon säteet alkoivat kajastaa tummassa yössä ja alla nouseva Mt Mawesi värjäytyi punaisen ja keltaisen väreihin. Kyynel nousi yhden sun toisen silmään tavoitteen saavuttamisesta, uskomattoman kauniista näkymistä ja kenties väsymyksestäkin.  Kilimanjaro on teknisesti helppo vuori kiivetä, sillä huipulle voi käytännössä kävellä. Lähes kuuden kilometrin korkeus tekee kuitenkin kiipeilystä useimmalle todella haastavan, eikä vuorta pidä aliarvioida. Kili on kuitenkin mahdollista kiivetä ensimmäisenä korkeana vuorena mikäli mukana on hyviä oppaita avustamassa, mikä tekee siitä hyvän aloittelijan vuorikiipeilykohteen! Ryhmästämmekin moni kiipesi ensimmäistä kertaa korkealle vuorelle, ja ylittivät itsensä hienosti päästessään omiin tavoitteisiiinsa! Huipulla oltiin kuitenkin vasta puolivälissä matkaa eli edessä oli vielä parin päivän vaellus alas vuoren juurelle. Huippupäivänä vaellustunteja kertyi 12, niistä ylöspäin kahdeksan ja alas neljä. Matka sujui kuitenkin yllättävän joutuisasti hyvässä seurassa jutellen, vaikka kilometrit alkoivatkin tuntua jaloissa.  Kilimajaro oli ensimmäinen vuori, jolle kiipesin Everestin jälkeen. Oli hauska huomata, miten vuorelle päästyäni tunsin taas olevani kuin kotonani ja miten elimistöni sopeutui nopeasti ohueen ilmaan. Hapen vähyyden monesti aiheuttamien univaikeuksien sijaan nukuin vuoristomökeissä makuupussien lämmössä erinomaisesti ja ruokakin maistui loistavasti. Vuorta kiivetessä tulikin mieleen taas Everestin kokemukset ja se, miten hyvin vuorilla viihdynkään. Tällä kertaa oli myös upeaa seurata avustavan ryhmänjohtajan ominaisuudessa muiden ryhmäläisten huippuyrityksiä ja auttaa heitä ylittämään omia rajojaan. Kiitos kaikille hyvästä seurasta ja hienon kokemuksen jakamisesta! Valokuvia Kilimanjarolta, safarilta ja Sansibarilta löytyy nyt Galleriasta. Oheisen linkin alta löytyy myös tunnelmia Gilman's Pointilta ja Uhuru Peakilta: http://www.youtube.com/watch?v=G_WjJVzZB5s&feature=related Seuraava matkani Borneolle starttaa 17.4. Matkalle vielä haluavien kannattaa tiedustella vapaita paikkoja Kaukoretkiltä, linkin alta löytyy yksityiskohtainen kuvaus matkasta:   http://www.kaukoretket.fi/journeys.asp?journeyID=452 Tervetuloa mukaan! Odotan innoissani paluuta ensimmäiselle kiipeämälleni vuorelle, Mt. Kinabalulle, sekä muita upeita Borneon luontokohteita orankeineen! Terveisiä kaikille! Carina n           Ajankohtaista Thu, 24 Feb 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=324&ref=rss Kilimanjarolla vietettyjen kuuden paivan jalkeen lensimme pienella 12-paikkaisella koneella tanaan Sansibarin saarelle Tansanian ita-rannikolle. Vaikka viihdyin vuorella erinomaisesti, paasy Sansibarin trooppisen luonnon keskelle, lahes kuumaan mereen uimaan, suihkuun ja hotellimme mukavuuksien aarelle maistuu uurastuksen ja palelun jalkeen. Arfikan korkeimmalle vuorelle kiipeaminen sujui hienosti, vaikkakin tuulisissa ja kylmissa merkeissa. Urakan kruunasi upea auringonnousu kuuden tunnin kapuamisen jalkeen Gilman's Pointilla ja mahtavat nakymat pari tuntia myohemmin Arfikan korkeimmalla kohdalla Uhuru Peakilla 5895 metrissa. Osalla ryhmastamme matkanteko loppui kesken ilman ohuuden aiheuttamien oireiden ja uupumisen takia, mutta myos moni ensi kertaa korkealle kiipeava paasi hienosti tavoitteeseensa! Nyt on vuorossa palautumista Kilimanjaron rasituksista, mutta myos treenia Sansibarin lammossa seuraavat kaksi paivaa. Aamu alkaa lenkilla rannassa ja aamiaisen jalkeen kajakoimme ja uimme koralliriutalle. Sunnuntaina suuntana onkin taas koti-Suomi, jonka jalkeen luvassa tarkempaa matkakertomusta Kililta ja matkakuvia! Lampimin terveisin, Carina Ajankohtaista Tue, 22 Feb 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=323&ref=rss Terveisiä Afrikan katolta Uhuru Peakilta 5895 metristä, missä olimme tänä aamuna klo 8. Kanssani tuuliselle huipulle jaksoivat Petri, Mikko, Jonna, Heikki ja matkanjohtaja Pekka. Gilmans Pointille n. 5700 metriin ylsivät Kirsi, Kari, Mari, Jaana, Tuula ja Pertti. Kibo Hutille asti pääsivät kaikki. Kaikki ovat kunnossa eli matka on onnistunut upeasti. Nyt alas ja lepäämään! Ajankohtaista Sun, 20 Feb 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=322&ref=rss Tänään vietämme lepopäivää Horombolla ja valmistaudumme huomiseen viimeiseen etappiin ennen huipulle nousua. Kävimme muutaman tunnin aklimatisaatiovaelluksella reilussa 4000 metrissä ja kaikki ovat hyvässä kunnossa seuraavaan nousuun. Huipulle on samanaikaisesti pyrkimässä isohko venäläinen ryhmä ja kolme ruotsalaista. Terveisiä kaikille lukijoille aurinkoisesta Afrikasta. Ajankohtaista Sat, 19 Feb 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=321&ref=rss Eilinen vaelluspäivä oli muuten kevyt, mutta kuukauden etuajassa alkanut sadekausi yllätti meidät ja sadevarusteista huolimatta vähintään kengät läpimärkänä saavuimme ensimmäiseen majapaikkaamme. Iltapäivä menikin varusteita kuivatellessa vaihtelevassa säässä. Illalla juhlimme matkalaisen synttäreitä paikallisten loihtimalla kakulla ja musiikkiesityksellä. Nukuin erinomaisesti mökin raittiissa ilmassa ja aamulla matka jatkui kohti Horomboa, jonne saavuimme iltapäivällä. Täällä 3720 metriin pääsivät kaikki hyväkuntoisina pieniä vatsavaivoja lukuun ottamatta. Sää on vaihteleva, mutta selvisimme päivän kuivana. Huomisen haasteena on saada varusteet kuivaksi ennen nousua Kibolle. Toivomme siis aurinkoa, lisää kuulumisia huomenna. Ajankohtaista Fri, 18 Feb 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=320&ref=rss Kaksi upeaa safaripäivää on takana ja vaellus kohti Kilimanjaron huippua on startannut. Safari yllätti kaikkien odotukset, kun näimme lähietäisyydeltä Afrikan isoimpia nisäkkäitä, mm. kirahveja, leijonia, gepardeja, sarvikuonoja ja norsuja sekä lukemattoman määrän pienempiä eläimiä. Afrikan upea luonto ja paikallisen maasai-kulttuurin näkeminen läheltä olivat ainutlaatuinen elämys. Odotukset ovat korkealla myös tulevalle vuorenvalloitukselle! Viisipäiväisen vaelluksen aikana toivottavasti mahdollisimman moni 19 hengen Kaukoretkien joukostamme pääsee nousemaan ylös Afrikan korkeimman vuoren rinnettä. Lisää kuulumisia huomenna, kun olemme saavuttaneet ensimmäisen majapaikkamme Mandara Hutin n. 2700 metrissä. Ajankohtaista Tue, 15 Feb 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=319&ref=rss Saavuimme tanaan myohaan illalla Tansaniaan ja yovymme taalla Arushassa yhden yon ennen aikaista huomista heratysta ja lahtoa jeeppisafarille kohti Ngorongoron luonnonpuistoa. Lento oli pitka, mutta kentalla vastaanottanut +23 asteinen Tansanian lampo sai heti jasenet rentoutumaan. Odotukset tulevien paivien ohjelmasta ovat korkealla ja toivomme nakevamme paljon villielaimia aamuvarhaisella safarillamme! Lisaa kuulumisia safarin jalkeen! Ajankohtaista Mon, 14 Feb 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=318&ref=rss Matka kohti Tansaniaa ja Kilimanjaroa alkoi kirpeassa pakkaskelissa Helsinki-Vantaan lentokentalta varhain tana aamuna. Olemme nyt Amsterdamissa odottamassa koneen vaihtoa, kaikki hyvin. Lisaa kuulumisia kun paasemme perille Afrikkaan huomenissa! Hyvaa ystavanpaivaa kaikille! Terveisin Carina Ajankohtaista Fri, 11 Feb 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=317&ref=rss Matka kohti Tansaniaa ja Kilimanjaroa starttaa kahden päivän päästä! Kaukoretkien ryhmämme lentää Helsingistä varhain maanantai-aamuna kohti Kilimanjaroa ja pääsen mukaan tutustumaan Tansaniaan matkakohteena sekä avustamaan ryhmänjohtajan tehtävissä.  Matka alkaa kahden päivän safarilla Ngorongoron luonnonsuojelualueella ja Lake Manyaralla, jonka jälkeen aloitamme kuusipäiväisen vaelluksen Kilimanjaron huipulle ja alas. Kilimanjaron pölyt huuhdomme loman päätteeksi Sansibarin valkoisilla hiekkarannoilla. Odotan innolla tulevaa matkaa ja mahdollisuutta olla mukana toteuttamassa muiden kenties kerran elämässä -unelmaa kiivetä Afrikan huipulle. Uskon ja toivon, että Everestin kokemuksillani voin auttaa ja tsempata vaikean paikan tullen muitakin saavuttamaan oma tavoitteensa. Vaikka Kilimanjaro on ns. helppo vuori kiivetä eikä se vaadi minkäänlaisia kiipeilytaitoja, reilun 5800 metrin korkeus tekee siitä monelle haastavan ohuen ilman vuoksi. Vähenevään happeen sopeutuminen on yksilöllistä ja halu päästä huipulle mitataan, kun loppuvaiheessa meno käy raskaaksi ja toisinaan myös kurjaksi, jos pahoinvointi, päänsärky ja vatsataudit yllättävät. Toivotaan kuitenkin, että kaikki pääsevät huipulle tai ainakin tavoitteeseensa. Joka tapauksessa matkasta tulee varmasti hieno, oli se oma huippu hieman alempanakin! Tulen päivittämään tätä päiväkirjaa mahdollisuuksien mukaan matkan edetessä ja vaelluksenkin aikana voit käydä täällä seuramassa kiipeilyn vaiheita. Viimeistään matkan jälkeen päivitän tänne myös kuvia. Tervetuloa seuraamaan Kilimanjaron vaellusmatkaa 14.-28.2! Terveisin, Carina Ajankohtaista Fri, 28 Jan 2011 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=316&ref=rss Hyvää uutta vuotta kaikille! Vuosi on vaihtunut kiireisissä mutta hyvissä merkeissä, ja vahvasti matka-teemalla. Matka-messut olivat uusi hauska kokemus Olympian Kaukoretkien edustajana ja pääsin kertomaan yhteistyöstämme ja tulevista tämän vuoden matkoista useaan eri otteeseen lavalla, tiskin takana ja mediassa. Nyt odotan innolla ensimmäistä matkaani Tansaniaan, joka starttaa 14.2.  Samalla kun saan mahdollisuuden kiivetä Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron, käyn tutustumassa kohteeseen ensi talven ryhmänjohtajan ominaisuudessa tapahtuvaa  uutta Kilimanjaron matkaa silmällä pitäen. Vuoren kiipeämistä ennen ehdimme käydä Ngorongoron safarilla ja sen jälkeen vielä Sansibarin saaren valkohiekkaisilla rannoilla hyvinansaitulla lepolomalla:-) Matkailu-teemaan liittyen osallistuin viime lauantaina Nepalin suurlähetystön järjestämään tilaisuuteen, mihin kaikki suomalaiset Everestin huiputtaneet vuorikiipeilijät oli kutsuttu. Tässä lämminhenkisessä tilaisuudessa saimme kunnian tulla nimitetyiksi Nepalin 2011 Hyväntahdon lähettiläiksi ja mikä hauskinta, tapasimme muita Everestin kävijöitä ja Nepalin ystäviä hyvän nepalilaisen ruuan lomassa.  Matkailu on paljon esillä tulevana keväänä ja odotan jo seuraavaakin, Borneolle suuntautuvaa matkaa huhtikuussa. Borneo on paikka, missä kiipesin ensimmäisen vuoreni ja se oli "rakkautta ensi kiipeämisellä". Muutenkin saari on jäänyt mieleeni yhtenä suosikkipaikkoina maailmassa ja odotan innolla pääsyä sinne takaisin. Borneossa kiehtoo Mt. Kinabalun lisäksi upea, todella monipuolinen luonto ja aito tunnelma. Jos haluat mukaan kanssani Borneolle huhtikuussa, löytyy paikkoja vielä, mutta toimi pikaisesti! Luvassa on helppo, mutta palkitseva kiipeäminen kauniille Mt.Kinabalulle, sademetsiä, jokisafaria, orankeja, kuumia lähteitä ja vähän rantojakin:) Tarkempi kuvaus matkasta löytyy täältä:   http://www.kaukoretket.fi/journeys.asp?journeyID=452 Toiset päättävät tehdä matkaa hieman "eksoottisemmin". Tuttu radiotoimittaja Mikko Suursalmi päätti lähteä pariksi viikoksi Siperiaan The Way Back elokuvan maisemia seuraten. Yksin junalla Siperian halki mutta ilmeisesti ihan kunnossa matkanneen Mikon reissua voi seurata täältä:   http://www.nrj.fi/thewayback/ Tulevan Tansanian ja Kilimanjaron reissun tunnelmia lisää pian, viimeistään ennen lähtöä kahden viikon päästä!  Terveisin, Carina Ajankohtaista Fri, 10 Dec 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=315&ref=rss Terveisiä Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolta, -sain kunnian edustaa suomalaisia vuorikiipeilijöitä Linnan juhlissa! Viime aikaisesta urheilijalookistani poikkeavasta ulkoasusta vastasivat kampaaja Jaana Lahdenperä Olohuoneesta ja meikistä Nina Orell, kiitos molemmille upeasta työstä. Everestin jäätiköitä muistuttavan turkoosi juhlamekkoni oli hankittu Helsingin Stiliissimasta.  Juhlat olivat upeat, mutta aika meni turhankin nopeasti. Ehdin kuitenkin pikaisesti käväisemään tanssilattialla ja maistamaan Linnan herkkuja kahden tv-haastattelun jälkeen. Oli hauska tavata vuoden aikana tapaamiani mielenkiintoisia ihmisiä sekä uusia tuttavuuksia. Upea lopetus upealle vuodelle! Allaolevasta linkistä kuva saapumisestani presidenttiparin kättelyyn, kuva 7/7 http://www.mtv3.fi/helmi/minisaitit/artikkeli.shtml/2010/12/1236975?linnan_juhlat/puvut_ja_tyylit   Ajankohtaista Mon, 29 Nov 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=314&ref=rss Vuoden 2010 viimeinen kuukausi on käsillä ja uskomattoman upea vuosi kohta takanapäin. Elämänmuutos, Aconcagua, Mt. Everest, esikoiskirja Huipulta huipulle, yritysluentoja ja ensi vuonna alkavat vaellusmatkat yhdessä Kaukoretkien kanssa, -huippuelämyksiä ja -kokemuksia. Haluan lämpimästi kiittää kaikkia teitä hengessä eläneitä lukuisista kannustuksista, onnitteluista ja kirjapalautteista. Toivon, että tarinani ja kirjani on ollut inspiraationa muillekin! Uusi vuosi 2011 tuo tullessaan paljon uusia kuvioita. Ensimmäinen Kaukoretkien kanssa toteutettava vaellusmatkani starttaa 27/3 Nepalin Annapurna Trekille ja Intian Ranthamboren safarille, mutta sitä ennen pääsen kiipeämään harjoittelumielessä Afrikan korkeimmalle vuorelle, Kilimanjarolle, helmikuussa. Tervetuloa seuraamaan matkojen edistymistä ja kuvia näille sivuille. Vaellusmatkojen lisäksi tulen aloittamaan henkilökohtaisen valmennuksen mm. vuorivaelluksille osallistuville, mutta myös muille fyysisen kuntonsa parantamista tai harjoitteluohjelmaa ja -inspiraatiota kaipaaville. Ensi vuonna on luvassa myös erilaisia urheilutapahtumia, joiden merkeissä toivottavasti tapaamme! Lisää tietoa tulossa pian, jos kiinnostuit henkilökohtaisesta valmennuksesta tai liikuntatapahtumista ota yhteyttä:  carina@carinaraiha.com.  Jatkan myös erilaisissa tilaisuuksissa esiintymistä luentojen ja myös fyysisen liikuttamisen parissa! Vuosi päättyy pian hienoissa merkeissä. Saan kunnian osallistua Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle 6/12, josta luvassa tunnelmia juhlien jälkeen. Tuntuu todella hienolta, että suoritukseni noteerataan tällä tavoin ja saan kunnian edustaa suomalaisia naisvuorikiipeilijöitä Linnan juhlissa. Juhlien jälkeen on luvassa enää yhden tv-ohjelman kuvaukset, jonka jälkeen pyhitän loppuvuoden rauhoittumiselle ja uuden vuoden koitoksiin valmistautumiselle. Loppuvuosi on ollut todella kiireinen erilaisten esiintymisten ja uusien suunnitelmien parissa, joten hengähdystauko tekee hyvää. Esiintymisien kautta olen tavannut monta mielenkiintoista ihmistä ja kokenut mieleenpainuvia hetkiä, sekä oppinut myös itse paljon uutta, kiitos siitä. Sellon kirjaston kirjailija-illassa tapasin kirjailija Jari Järvelän, jonka kanssa teimme kirjavaihtarit, jonka pohjalta syntyi oheinen Jarin hienosti kirjoitettu kolumni. Jarin uusin Italia-Suomi akselilla liikkuva teos "Zombie" odottaa pöydällä tulevaa rauhaisaa joulukuuta! /dfiles/Mahdoton-1.html Ohessa vielä entisen työtoverini, viestinnän opiskelija Tiina Liukkosen kirjoittama taannoinen hieno artikkeli: /dfiles/kolmosnumerocarina.pdf Lukuiloja! Kiitos Artturi Krögerille eilisestä haastattelusta Suomalaisen Kirjakaupan Kanta-asiakaspäivillä. Ensi viikolla julkaisemme upeat Pushmarketing ja Woima Oy:n toteuttamat uudistetut nettisivut! Tervetuloa tutustumaan! Nyt nauttimaan Suomen upeasta talvesta!   Kuva: Mia Graeffe, harjoittelemassa Espoon Nuuksiossa 2010 Ajankohtaista Sun, 07 Nov 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=313&ref=rss Kohta kaksi vuotta sitten päätin tehdä ison muutoksen elämässäni kun jätin talousurani ja lähdin toteuttamaan unelmaani kiivetä maailman korkein vuori, Mt. Everest. Pääsin kokemaan elämäni upeimman matkan Everestin huipulle ja takaisin. Muutama viikko sitten toteutui myös toinen pitkäaikainen tavoitteeni, kun kirjani Huipulta huipulle näki päivänvalon. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja nyt sain mahdollisuuden jakaa kokemukseni laajemmallekin yleisölle. Vastaanotto on ollut huikaisevan positiivinen, lämmin kiitos siitä. Tämä syksy on mennyt erilaisissa tilaisuuksissa kertomassa kokemuksistani ja kirjastani, ja luentojen pitämisestä on kehkeytymässä uusi mielenkiintoinen ammatti. Ensi vuosi tuo tullessan myös uusia haasteita ja samalla toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni: pääsen yhdistämään matkustamisen ja vuorivaelluksen työhöni. Yhteistyössä matkatoimisto Olympian/Kaukoretkien kanssa vuonna 2011 totetutetaan neljä upeaa matkaa, joiden kohteet ja ohjelma ovat omiakin unelmiani. Tuntuu upealta päästä näille matkoille muiden, omia unelmiaan täyttävien ihmisten kanssa! Matkanjärjestäjä Olympia on minulle myös erittäin mieluisa yhteistyökumppani, ja olen todella iloinen voidessani tehdä töitä yhdessä laadukkaan kaukomatkatoimiston kanssa. Lisätietoja matkakohteista ja -ohjelmista täältä: http://www.kaukoretket.fi/upload/KR-CarinaR-pikkuesite-2011-web.pdf Tervetuloa yhdessä elämäsi matkoille!   Ensi viikko pitää sisällään paljon ohjelmaa.  Huomenna maanantaina 8.11. olen Anja Snellmanin haastateltavana ohjelmassa "Saanko esitellä"  Suomi TV:ssä klo 21.  Maanantaina Uusien mahdollisuuksien saliin (Elimäenkatu 20 B, Helsinki) tutustuvilla on mahdollisuus ostaa minulta henkilökohtaisesti kirjani klo 16-17:30. Tiistaina 9.11. olen haastateltavana Espoon Sellon kirjastossa klo 18: http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;17273;17362;17370 Torstaina tutustun Mt Everestin yhteistyökumppanini, Intrum Justitian, kanssa hieman heikommin tuntemaani lajiin, nimittäin jääkiekkoon Karjala-turnauksessa. Viikon päättää matka yksityisluennolle Tallinnaan.  Näkemisiin ja lisää tunnelmia ensi viikolla!   Tunnelmia "Huipulta huipulle" -kirjanlanseerauksesta. Kuvat: Arno Rautavaara Ajankohtaista Sun, 31 Oct 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=312&ref=rss http://www.kaukoretket.fi/news.asp#1212 Lisää tietoja pian.   Ajankohtaista Fri, 29 Oct 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=311&ref=rss Kirjan lanseeraus on onnellisesti, -vaikkakin melkoisessa flunssassa-, takanapäin. Kiitos mukana olleille ja etenkin Tammen väelle järjestelyistä ja Pata Degermanille haastattelusta! Ohessa muutama kuva tilaisuudesta. (Kuvat: Jukka Tarkkala). On ollut upeaa saada paljon positiivista palautetta esikoiskirjastani, kiitos! Ensimmäisenä kirjani lukeneen toimittajan  Eve Hietamiehen hieno juttu löytyy nyt uusimmasta Apu-lehdestä (nro 42). Myös uusimmasta Retki-lehdestä (09/2010) löytyy tuoreita kuulumisia! Tänä viikonloppuna olen Helsingin Kirjamessuilla Messukeskuksessa kertomassa kirjastani. Sunnuntaina 31.10. kello 13.30 Mika Waltari -lavalla minua haastattelee seikkailija  Pata Degerman ja kello 14:00 vierailen Tammen osastolla 6b55  signeeraamassa kirjoja.  Vihdoin voin myös paljastaa ensi vuoden suunnitelmiani, joista olen itse todella innoissani. Kirjamessujen kävijöille on luvassa ennakkotietoa tulevasta, ja viimeistään sunnuntai-iltana myös näillä sivuilla kerron lisää! Tervetuloa tapaamaan ja/tai lukemaan lisää sunnuntaina! Carina                   Ajankohtaista Tue, 19 Oct 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=310&ref=rss Kirjani "Huipulta huipulle -elämänmuutos ja Everest" julkaistaan huomenna, 20.10. Tulen kertomaan kirjastani ainakin seuraavissa medioissa lähipäivinä: Keskiviikkona 20.10: Nelosen uutiset Torstaina 21.10: MTV3 Huomenta Suomi klo 6:40 ja Radio Nova klo 07:00 Lehtiartikkeleista lisää myöhemmin.   Kuvat: Pertti Nisonen Ajankohtaista Sat, 16 Oct 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=309&ref=rss Ajankohtaista Fri, 15 Oct 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=308&ref=rss Tänään 15.10. olen tavattavissa Terveysmessuilla Helsingin Messukeskuksessa Hankintatukun , Suomen suurimman ravintolisien valmistajan, messuosastolla kello 15-18:30. Tervetuloa osastolle 6 s 18 ! Ajankohtaista Tue, 12 Oct 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=306&ref=rss Hei kaikki, Kesä meni kirjaa kirjoittaessa ja Everestiltä palautuessa, mutta nyt syksyn myötä on tullut aika suunnata katse tulevaisuuteen ja uusiin haasteisiin. Viimeiset viikot ovatkin olleet työntäyteisiä, mutta todella mielenkiintoisia. Viime viikolla olin avaamassa Nepalin matkailun teemavuotta 2011 yhdessä Nepalin lähetystön edustajan kanssa. Everestin huiputtajana saan kunnian toimia Nepalin turismin hyvän tahdon lähettiläänä 2011, - asia, jota olen mielelläni edistämässä. Kiitokset tilaisuuden järjestäjälle Reijo Härköselle ja maukkaan illan tarjonneelle ravintola Pikku-Nepalille. http://www.pikkunepal.fi Viikkoon on mahtunut myös paljon treeniä, mielenkiintoinen luentotilaisuus Hartwallilla  ja muutama haastattelu, joista lisää niiden julkaisun jälkeen. Everest-tuliaiset, -parasiitit, tuntuvat lopultakin olevan häädetty ja akillesjännekin toimii taas normaalisti, joten olen vihdoin saamassa kiinni normaalista harjoittelurytmistä. Harjoitteluun on tällä viikolla kuulunut pyöräilyä, juoksua, tanssi- ja voimaharjoittelutunteja sekä meressä uintia. Kiitos Hartwallin eläkeläisille   lämpimästä vastaanotosta ja aktiivisesta osallistumisesta luentotilaisuuteen. Hauskaa oli! Loppuvuodeksi on jo luvassa paljon uutta mielenkiintoista! Positiivisten kokemusten innoittamana aion jatkaa luentojen pitämistä, ja lisäksi neuvottelen aivan uusista, erittäin kiinnostavista haasteista. Kesän aikana minulle on pikkuhiljaa selkeytynyt, mitä haluan jatkossa tehdä, ja olen aloittanut neuvottelut uusien tavoitteiden mahdollistamiseksi. Jos olet kiinnostunut yhteistyöstä, ota yhteyttä: carina@carinaraiha.com . Enää reilu viikko, ja kirjani "Huipulta huipulle"  http://www.tammi.fi/huipultahuipulle julkaistaan. Kirjantilauslinkki löytyy edellisestä päiväkirjamerkinnästä. Julkaisutilaisuus pidetään medialle 20.10. klo 10-11 kustantamon Tammen tiloissa Helsingissä. Tervetuloa kaikki kutsutut median edustajat ja yhteistyökumppanit!  Päivitän tänne nettisivuille ensi viikon tv- ja radioesiintymisien ajankohtia hieman lähempänä. Jännittävää saada esikoiskirjani vihdoin käteeni ja vielä jännempää on nähdä, miten itse kirjoitettu, osin henkilökohtainenkin teos otetaan vastaan! Odottavin ja innostunein mielin siis ensi viikkoa odotellen!  Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille! Carina Kuva parin viikon takaisesta vapaalasku-illasta ravintola Dubrovnikissa. Kuvassa itseni lisäksi iltaa juontanut toimittaja Artturi Kröger. Kuva: Arttu Muukkonen Ajankohtaista Thu, 07 Oct 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=305&ref=rss   Ennakkoon tilattavissa: http://www.tammi.fi/huipultahuipulle tai lähettämällä tilaajatiedot: carina@carinaraiha.com, niin toimitan kirjan kotiin omistuskirjoituksella.   Ajankohtaista Wed, 29 Sep 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=304&ref=rss Everestiltä paluustani on nyt neljä kuukautta. Suomen erityisen kaunis ja lämmin kesä on takanapäin ja niin myös pitkät päivät ja jopa yötkin kirjaa kirjoittaen. Lukuisten pyyntöjen innoittamana kirjoitin kokemukseni elämänmuutoksestani ja Everestin kiipeilystä paperille, ja lopputulos on pian kaikkien luettavissa. Kirjani tarkoituksena on kertoa paitsi jännittävän Everest-seikkailun vaiheista, myös rohkeiden päätösteni taustoista ja seurauksista. Kannattiko elämänmuutos ja miten Everest muutti minua? Mitä tämän jälkeen? Mistä muodostuvat nyt elämäni onnen kulmakivet? Nämä ja moni muu on kysymyksiä, joihin pyrin vastaamaan kirjassani. Kerron paitsi jännitävän Everest-seikkailun vaiheista, myös rokeiden päätösteni taustoista ja seurauksista. Toivon kirjani antavan lukijalle inspiraatiota toteuttaa omia unelmiaan ja rohkeutta tehdä isoja, vaikeiltakin tuntuvia päätöksiä. Kokemukseni osoittavat, että vain taivas on rajana unelmien tavoittelussa -konkreettisestikin:) Kirjani "Huipulta huipulle -elämänmuutos ja Everest" ilmestyy 19.10, mutta sitä voi jo ennakkotilata allaolevasta linkistä: http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513158385/ tai tilata suoraan minulta omistuskirjoituksella varustettuna lähettämällä yhteystietosi sähköpostiosoitteeseen:     carina@carinaraiha.com     . Loppuvuoden aikana tulen kertomaan kirjastani erilaisissa tapahtumissa, joiden aikataulut tulevat löytymään täältä nettisivuiltani. Ennakkotietona voin kertoa esiintyväni Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 31.10, nähdään siellä! Terveistä elämäntavoista ja luontaistuotteista kiinnostuneet voivat myös tulla tapaamaan minua Helsingin Terveysmessuille Hankintatukun osastolle perjantaina 15.10 kello 15-18:30 välisenä aikana.  Nyt kun kirjani on valmis ja alan vihdoinkin olla palautunut Everestin rasituksista, on tullut aika suunnata ajatukset tulevaisuuden suunnitelmiin. Mitä ne tulevat olemaan, kerron kirjani julkaisun jälkeen! Samalla uusiutuu nettisivujeni ulkoasu ja aloitan jälleen kuulumisieni kertomisen päiväkirjan muodossa. Lisää tulossa siis pian, tervetuloa lukemaan! Ohessa kuvia tämän viikkoisista laskeutumisharjoituksista Mellunkylän paloaseman tornista yhdessä Helsinki-Vantaan lentoaseman pelastuslaitoksen miesten kanssa. Suuret kiitokset Kim Waenerbergille ja Marko Haapaselle loistavasta koulutuksesta ja luvasta osallistua korkean paikan työskentelyn harjoituksiin. Meillä oli hauskaa ja opimme paljon uutta. Kuvat: Mia Graeffe ja Hannu Eskelinen. Aurinkoista syksyn jatkoa kaikille! Ajankohtaista Tue, 15 Jun 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=303&ref=rss Tasan kuukausi on vierähtänyt siitä, kun saavuin Everestin 4-leiriin n.8000 metrissä, ja vietin siellä todella epämukavan ja kylmän yön ennen lähtöä huippuyritykseen seuraavana iltana. Olin aloittanut kiipeämisen perusleiristä n. 5400 metristä neljä päivää aikaisemmin, 11/5 aamuyöllä ja kiivennyt saman päivän aikana 2-leiriin,missä kiipeämisen pysäytti todella kova tuuli. Näimme, että Everestin huipulla puhalsi voimakkaat myrskytuulet ja sääennusteen muuttuessa huonoksi jäimme päiväksi odottamaan. 12/5 vietimme tuulisen päivän 2-leirissä leväten ja odottelimme sään kehittymistä myrskyn riepottelessa telttojamme ja lumisateen tehdessä näkyvyydestä huonon. Sääennusteemme mukaan 16-18/5 oli kuitenkin yhä avautumassa mahdollinen, joskin yhä kylmä ja tuulinen, sääikkuna, joten päätimme yhdessä sherpani Mingmarin kanssa lähteä ylös 3-leiriin odottamaan sään paranemista. Lähdimme aamuyöstä 13/5 kohti 3-leiriä kaikkien muiden tiimien laskeutuessa alas vuorelta.Ensimmäiset kaksi tuntia Lhotsen seinämän juurelle olivat todella kylmät ja ikävän tuuliset, mutta oikein varustautuneena vielä siedettävät.Lhotsen seinämälle saavuttuamme tuuli yltyi lähes sietämättömäksi,pystyssä oli vaikea pysyä ja kylmä alkoi pureutua varsinkin sormiin.Lhotsen seinämälle päästyämme tuuli kuitenkin hieman rauhottui ja pääsimme jatkamaan matkaa. Vastaamme tuli useita ryhmiä, jotka laskeutuivat alempiin leireihin huonon sään vuoksi. Viimeiset köydenvälit ennen 3-leiriä olivat äärettömän raskaita huonon sään vietyä voimat, ja selässäni ollut reppu tuntui tuskaisen painavalta. Päästyämme leiriin huomasimme, että olimme ainoat koko leirissä, sillä kaikki muut olivat lähteneet alas. Illalla kuitenkin sää parani ja vietimme kauniin illan lähes tuulettomassa auringonpaisteessa. Emme saaneet kunnon radioyhteyttä alas tiimimme muihin jäseniin, emmekä täten uutta kunnon sääennustetta,mutta näimme, että huipulla puhalsi yhä kova myrskytuuli. Olisimme jatkaneet matkaa seuraavana aamuna, mutta 4-leirissä ei ollut varahappea mahdollisen odottelupäivän varalle ja sää oli yhä liian tuulinen. Niinpä vietimme 3-leirissä vielä toisen päivän. Päivällä lumimyrsky jälleen paheni ja koko laakso peittyi valkoiseen verhoon.Oppaani Hugo ja toinen kiipeilijä Peter USA:sta liittyivät seurueeseemme päivän aikana tarkoituksena lähteä yhdessä 4-leiriin seuraavana päivänä.Varhain aamulla 15/5 tuuli oli laantunut ja pääsimme lähtemään kohti 4-leiriä. Tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa saman päivän iltana, mutta leiriin saavuttuamme totesimme, että keittimemme eivät toimineet kunnolla, emmekä saaneet sulatettua riittävästi vettä ja sää muuttui jälleen huonoksi. Niimpä olin tasan kuukausi sitten tilanteessa, missä vietin ensimmäisen kolmesta yöstäni ns. kuoleman vyöhykkeellä. Seuraavana päivänä, 16/5 lepäsimme ja valmistauduimme kello 19 alkaneeseen huippuyritykseen. Muu retkikuntamme saapui päivän aikana myös leiriin,mutta he kaikki päättivät lähteä takaisin alas johtuen epävarmasta säästä,väsymyksestä ja tarvikkeiden puutteesta 4-leirissä. Sääennuste lupasi illaksi kovaa, mutta huiputuspäivän aamuksi lauhtuvaa tuulta. Saimme ohjeeksi kääntyä viimeistään kello 09:00 takaisin, sillä tuulten ennustettiin kasvavan jälleen päivän mittaan. Toisen yöni kuolemanvyöhykkeellä vietin huipulle kiivetessäni. Kello 19 lähdin matkaan 4-leiristä sherpani Mingmarin (Nepal), oppaani Hugo Searlen(USA) ja kiipeilijä Peter Solien (USA) kanssa. Muiden retkikuntamme jäsenten hyvästellessä astuimme juuri täysin pimenevän vuoren jäisille ensiaskelille kohti huippua. Heti alkumetreillä Peten ja Hugon otsalamppujen valojuovat tuntuivat häviävän edessäni kauemmaksi ja kauemmaksi. Katsoin taakseni, ja perässäni kiermurteli kymmenien muiden kiipeilijöiden otsalamppujen valot. Sää oli kylmä, mutta siedettävä; pakkasta oli arviolta n. -30 --35C, mutta tuuli oli vain puuskittaista.Seuraavien pimeässä kiivettyjen lähes 10 tunnin aikana katsoin usein taakseni ja ihailin ukkosmyrskyä, joka valaisi kaukana alhaalla laaksossa olevien vuorten huippuja. Koskaan ei ole tähtitaivaskaan näyttänyt yhtä kirkkaalta ja kauniilta. Etenemisemme pysähtyi kaksi kertaa, kun edessä olevat kiipeilijät joutuivat hätään.Ensimmäisellä kertaa amerikkalainen mies oli joutunut paniikkiin ja itki haluavansa vain alas vuorelta kykenemättömänä jatkamaan matkaa. Toisella kertaa kiipeilijän happilaitteen regulaattoriin oli tullut vikaa, ja muut jäsenet yrittivät sitä korjata osan panikoidessa. Tässä kohtaa ei ollut mahdollista lähteä turvallisesti ohittamaan, joten usea kymmen kiipeilijä joutui odottamaan jonossa paikallaan tilanteen selviämistä. Jouduimme odottamaan yhteensä reilun tunnin, jona aikana pelkäsin varpaani paleltuvan. Kerroin oppaalleni varpaideni olevan paleltumassa, ja sain heti määräyksen lähteä alas, mikä on standardiohje paleltumisen estämisesksi. En kuitenkaan halunnut kääntyä alas, vaan tein kaikki osaamani temput pysyäkseni lämpimänä ja jatkoin matkaa. Turhautuessani ja palelun kasvaessa irrotin jo kerran itseni turvaköydestä ja olin lähdössä ohittamaan edessäni olevaa jonoa, mutta oppaani käski minut alas ja palasin jonoon. Lähes kymmenen tuntia pimeässä kiipeämistä sujui kuin unessa, kunnes yllättäen huomasin valon alkavan sarastaa, ja tiesin etten ole enää kaukana huipusta. Näin kuuluisan Everestin langettaman pyradimin muotoisen varjon muiden Himalajan vuorten päälle ja aloin nauttia ympärillä olevista käsittämättömän hienoista maisemista. Etelä-huipulle edettyäni tiesin pääseväni huipulle ja tunsin, että olisin halunnut juosta loppumatkan.Edessäni kiipesi kuitenkin muutama väsynyt ja hitaampi kiipeilijä, jajouduin harmikseni itsekin hidastamaan loppumatkan vauhtiani. Sää oli ollut suotuisa, mutta hieman ennen huippua lähes palellutin sormeni happipullon vaihtotilanteessa, kun pysähdyin paikkaan, missä tuuli pääsi puhaltamaan harjanteen yli. Edessä oli vielä jyrkkä kallioseinä-osuus Hillary Step, jonka vaikeus oli etukäteen jännittänyt. Sekin osuus sujui helposti, ja huippu alkoi häämöttää. Noin kello 7:20 astuin viimeiset askeleet kohti Everestin korkeinta kohtaaja olin maailman korkeimman vuoren huipulla hyvävointisena ja onnellisena. Halasimme ja onnittelimme toisiamme kyyneleet silmissä Mingmarin, Hugon ja Peten kanssa. Soitin isälleni ja äidilleni ja sain herätettyä äitini, joka oli valvonut koko yön odottaen soittoani. Kuulin miten hänen äänensä petti, kun hän vihdoin sai kuulla kaiken menneen hyvin ja olevani huipulla. Seuraavaksi soitin pr-toimistooni Hasselle ja kerroin iloiset uutiset, josta lähti heti lehdistötiedote tiedotusvälineille. Sää oli huipulla niin hieno, että meille jäi hyvin aikaa ottaa valokuvia ja nauttia upeista maisemista. Vietimme huipulla noin 45 minuuttia, jonka jälkeen aloitimme laskeutumisen pilvistyvässä säässä. Alastuloni vuorelta olikin kiipeilyni vaikein osuus. Saavuin 4-leiriin noin kello 14 iltapäivällä kuuden uuvuttuvan tunnin jälkeen. Heti huipulta laskeutuessani sää alkoi huonontua, lunta sataa ja näkyvyys heikkeni lähes olemattomaksi. Pelkäsimme myös ennusteen mukaisen tuulen nousevan, ja yritimme laskeutua mahdollisimman nopeasti. Huippuharjanteella vastaani alkoi kuitenkin tulla jatkuvasti enemmän ihmisiä, joiden ohi ei päässyt.Jouduin odottamaan Hillary stepin päällä kyykkien lähes tunnin, ennenkuin pääsin jatkamaan matkaani vastaantulevien ohi. Yllättäen huomasinkin olevani todella väsynyt ja lihaksistani oli kaikki voimat poissa. Sään huonotessa ja väsymykseni kasvaessa jouduin keskittymään jokaiseen askeleeseen voimieni äärirajoilla. Liukastelin ja kaatuilin vähän väliä,ja jouduin istuutumaan lepäämään lähes joka köyden välillä. Nelosleiriin saavuttuani kaaduin teltan pohjalle ja ummistin suoraan silmäni. Oppaani piti kuitenkin minua väkisin hereillä useita tunteja peläten vuoristotaudin ja komplikaatioiden iskevän. Hän pakotti minut istumaan ja piti hereillä jututtamalla, juottamalla ja syöttämällä. Meillä ei kuitenkaan ollut juurikaan ruokaa eikä vettä. ja 19 tunnin huippupäiväkin oli mennyt vain muutaman suklaapatukan ja vajaan energiagelin voimin, joten kävimme nukkumaan todella uupuneina. Minulla ei ollut enää kuivia vaihtovaatteita ja koko vaatekertani oli märkä, joten jouduin menemään nukkumaan märissä vaatteissa peläten paleltumista yön aikana.Ruumiinämpö kuitenkin kuivasi vaatteita jonkin verran ja pystyin nukkumaan yön. Seuraavana aamuna aloitimme laskeutumisen kohti kolmos- ja kakkosleiriä. Liikkeelle lähtiessäni huomasin, että en ollut palautunut yön aikana laisinkaan, vaan olin päinvastoin entistä väsyneempi. Ensimmäiset köydenvälit olivat todella rankkoja, ja uskoni omaan jaksamiseeni olivat tiukoilla. En kuitenkaan voinut muuta kuin ottaa askel kerrallaan ja jatkaa matkaa, vaikka välillä jouduin lepäämään parin metrin välein.3-leiriin päästyäni lepäsin siellä hiukan ennen Lhotsen jyrkälle seinälle laskeutumista ja 2-leiriin yöksi palaamista. 2-leirissä odottivat muut retkikuntamme jäsenet onnitteluineen ja sain syötyä hieman. Yöllä en pystynyt nukkumaan lainkaan, ja silloin alkoi näihin päiviin asti kestänyt voimakas vatsatauti. 19/5 aamulla aloitin viimeisen laskeutumisen 1-leirin kautta kohti perusleiriä. Khumbun jäävirta oli muuttanut muotoaan ja monesta kohdin sulanut pelottavan vaaralliseksi.Voimani olivat entistä heikommat ja ensimmäistä kertaa todella pelkäsin tikkaita railojen yli kulkiessani.Tasapainoni oli hutera ja tikkaiden ja varmistusten kiinnitykset tuntuivat vähintäänkin epävarmoilta. Jäävirran ylitys kesti ikuisuuden ja pari tuntia perusleiristä tuntui, etten enää jaksa. Sherpani soitti radiopuhelimella ruokaa ja juomaa perusleiristä ylös luoksemme ja sain tankattua sen verran, että jaksoin perusleiriin. Siellä minua odottivat huolestuneet retkenjohtaja Tim, muutama kiipeilijäystävä sekä oppaani Hugo, joka purskahti itkuun helpotuksesta. Vietin siis perusleirin yläpuolella 9 päivää, joista 3 yötä 2-leirissä n.6400 metrissä, 2 yötä 3-leirissä n.7200 metrissä ja 3 yötä ns.kuolemanvyöhykkeellä yli 8000 metrissä. Sanotaan, että 6000 metrin yläpuolella ihmisen elimistö ei enää palaudu ja elintoiminnot alkavat kärsiä. Käytin 3-leirin yläpuolella yhteensä 4 pulloa happea, mutta vähäisestä lisähapesta huolimatta elimistöni väsymys huiputuksen jäkeen oli äärimmäinen. Pääsin kuitenkin turvallisesti ja ilman vammoja takaisin perusleiriin ja matka kotiin saattoi alkaa. Kerron lisää perusleiristä laskeutumisesta ja kotiinpaluusta seuraavassa päiväkirjamerkinnässäni. Lisää yksityiskohtia ja tarinoita vuorelta myös myöhemmin julkaistavassa kirjassani. Kiitos kaikille jo tässä vaiheessa hengessä vahvasti mukana olosta!:) Ajankohtaista Wed, 19 May 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=301&ref=rss Kuuntele Carinan satelliittipuhelimella soitettu ääniviesti tästä . Ajankohtaista Mon, 17 May 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=299&ref=rss Kuuntele Carinan satelliittipuhelimella soitettu ääniviesti tästä . Ajankohtaista Sun, 16 May 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=296&ref=rss Kuuntele Carinan satelliittipuhelimella soitettu ääniviesti tästä . Ajankohtaista Fri, 14 May 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=290&ref=rss Kuuntele Carinan satelliittipuhelimella soitettu ääniviesti tästä . Ajankohtaista Fri, 14 May 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=293&ref=rss Kuuntele Carinan satelliittipuhelimella soitettu ääniviesti tästä . Ajankohtaista Fri, 14 May 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=294&ref=rss Kuuntele Carinan satelliittipuhelimella soitettu ääniviesti tästä . Ajankohtaista Wed, 12 May 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=288&ref=rss Kuuntele Carinan satelliittipuhelimella soitettu ääniviesti tästä . Ajankohtaista Tue, 11 May 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=286&ref=rss Ajankohtaista Thu, 06 May 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=283&ref=rss Lomailu Pherichessa jatkuukin viela jonkin aikaa, silla vaikka reitti huipulle on nyt valmis, niin saaennusteet ovat luvanneet todella kovia tuulia ja huippuyritys siirtyy myohemmaksi. Suuria maaria kiipeilijoita on tullut alas perusleirista tanne Phericheen tai jopa alempiin kyliin odottamaan parempia saita. Jatkamme siis lepoa viela jonkin aikaa, ennenkuin palaamme perusleiriin. Viimeisimpien tietojen mukaan muutama kiipeilija oli lahtenyt lyhyen saaikkunan aikana huipulle ja jos saa sallii he saavuttavat huipun jo lahipaivina. Yritys on kuitenkin riskaabeli, silla jo muutaman paivan paahan on luvattu kovia tuulia ja kovat pakkaset eivat ole hellittaneet. Nailla nakymin retkikuntamme huippuyritys olisi 18.5., jos saa sallii. Siihen asti jatkamme lepoa ja valmistautumista tahan viimeiseen kiipeilyyn. Everstin huipulle on kaytannossa mahdollista yrittaa vain kerran, joten huippuyrityksen ajankohta kannattaa ajoittaa oikein. Retkikunnallamme on kuitenkin kaikki oikein hyvin ja olemme viihtyneet taalla Pherichessa erinomaisesti nauttien hyvasta ruuasta, juomasta ja seurasta, joten lisaodottelu sopii meille hyvin. Paivat kuluvat keskustellen muiden kiipeilijoiden ja trekkaajien kanssa, ja talla hetkella samassa majatalossa on jo kolme muutakin suomalaisseuruetta: Everest-Lhotse -ryhman Joni, Mikko ja Tomi, Ascension Mika ja Timo seka tanaan Phericheen laskeutui myos Valanteen Mikko, jonka tavoitteena on kiiveta Lhotse. Taalla kaikki siis hyvin, lisaa kuulumisia taas viimeistaan perusleirista! Terveisia kaikille, Carina Ajankohtaista Wed, 05 May 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=279&ref=rss Minilomamme taalla happirikkaassa ilmassa Pherichessa on loppumassa, ja huomenaamulla suuntaamme kaikki takaisin perusleiriin odottamaan huippuyritysta. Reitti Everestin huipulle koysineen valmistunee tanaan, mutta saaennusteet ovat luvanneet huipulle kovaa tuulta ja liian kylmaa huippuyritysta ajatellen. Jotkin yksittaiset kiipeilijat saattavat yrittaa huipulle jo seuraavien muutaman paivan saaikkunan aikana, mutta yritys on vaarallinen ja paleltumien seka epaonnistumisen riski suuri. Niinpa odotamme suurimman osan retkikuntien tavoin seuraavaa saaikkunaa, jonka arvioidaan sijoittuvan 15.5 paivan tienoille. Oloni viiden paivan lepoloman jalkeen on voimakas, energinen ja innostunut. Reilun kuukauden valmistelut kulminoituvat pian alkavaan huippuyritykseen ja siihen sisaltyy paljon odotuksia, toiveita ja tietysti myos riskeja. Vaikeinta tassa vaiheessa on pysya rauhallisena ja malttaa odottaa oikeaa hetkea huiputukseen. Olen positiivisesti jannittynyt siita, etta pitkaan valmisteltu kohokohta on pian kasilla! Olen tehnyt voitavani tahan asti, ja kunto seka akklimatisoituminen tuntuvat olevan nyt kohdallaan. Tasta eteenpain voin vain toivoa hyvaa saata, ja etta kunto ja varsinkin henkinen tahto riittavat maaliin asti. Valilla vaikeiden osuuksien jalkeen on usko kenties ollut hakusessa, mutta nyt uskon omiin mahdollisuuksiini, ja on ollut rohkaisevaa kuulla sama retkikuntamme ammattilaisilta. Uskon ja toivon menestysta myos kaikille muille retkikuntamme mahtaville jasenille! Joka tapauksessa, retki on ollut unohtumattoman upea jo tahan asti. Mieli on korkealla ja odotan jannityksella loppuhuipentumaa. Lisaa terveisia seuraavan kerran perusleirista ennen viimeisen nousun aloitusta! Carina Ajankohtaista Fri, 30 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=275&ref=rss Eilen keskipäivällä haukoin henkeäni Everestin 3-leirissä, reilussa 7200 metrissä. En vain siksi, että kiipeily vähässä hapessa teki hengityksestä vaikeaa, vaan myös siksi, että edessä oleva Everestin huippu tuntui olevan käsin kosketeltavan lähellä. Alapuolellani oli Lhotsen seinämä, jonka lähes pystysuoraa sinistä jääseinää olin kiivennyt kolme tuntia ylös. Alla levittäytyi Hiljaisuuden laakso, Western Cwn, ja kaukaisuudessa pystyin näkemään telttojemme värikkäät pisteet 2-leirissä. Käsittämättömän hienoa saada olla täällä. Yhtäkkiä paahtava auringonpaiste muuttui lumisateeksi ja koko laakso peittyi valkoiseen verhoon ja näkyvyys muuttui muutamaksi metriksi. Odotimme sään hieman selkeytyvän, ja laskeuduimme takaisin 2-leiriin. Valmistautuminen Everestin huiputukseen on nyt tehty. 3-leirissä käyminen oli viimeinen akklimatisoitumis-kiipeily, ja elimistön pitäisi nyt olla valmis huipulle. Reitti ylös ei kuitenkaan ole vielä valmis, ja joudumme odottamaan ns. sääikkunaa, ajankohtaa, jolloin lämpötila huipulla on riittävän alhainen ja myrskytuulet väistyvät. Tällainen ajankohta on yleensä noin viikon vuodesta, ja sen tullessa kaikki kiipeilijät pyrkivät huipulle. Reittiä ja sääikkunaa odotellessa keräämme voimia tätä äärimmäistä koettelemusta varten. Itse olen iloinen, että kurkkuinfektiostani huolimatta olen pystynyt kiipeämään ja selvittänyt tieni tänne asti. Vaikka jokainen askel on polttanut kurkussa,ja yöt ovat yhä menneet yskiessä, olen pystynyt kiipeämään useimpien vauhtia nopeammin ja uskon omiin mahdollisuuksiini päästä huipulle. Helppoa se ei todellakaan tule olemaan, ja usko on varmasti monesti huipputyrityksen aikana koetuksella, mutta jos onni on myötä sään ja terveyden kanssa, Everestin huipulla seisominen reilun viikon päästä on mahdollista! Täällä perusleirissä on Everestin perus-iltapäiväsää: lunta sataa ja olemme kaikki teltoissamme makuupussien suojissa. Silti olosuhteet tuntuvat luksukselta verrattuna yläleireihin: ruokaa pystyy taas syömään, teltassa on lämmin ilman untuva-asua ja ympärillä on muutakin kuin vain kaikkein välttämättömimmät tavarat. Edessä on siis lepoa, ehkä jopa suihku ja sääikkunan odotusta. Lisää terveisiä pian, kiitokset hengessä mukana olemisesta ja hauskaa vappua kaikille! Ajankohtaista Wed, 28 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=271&ref=rss Kuuntele Carinan satelliittipuhelimella soitettu ääniviesti tästä . Ajankohtaista Tue, 27 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=267&ref=rss Kuuntele Carinan satelliittipuhelimella soitettu ääniviesti tästä . Ajankohtaista Sat, 24 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=263&ref=rss Muun retkikuntamme viettäessä lepopäiviä perusleirissä, päätin ottaa aikalisän jatkuneesta kurkkuinfektiostani ja tulla reilun korkeuskilometrin alas 4300 metriin Pheriche:en. Kilometrin korkeusmuutos tekee ison eron elimistön kyvylle palautua ja lisääntynyt happi toivottavasti parantaa vastustuskykyäni niin, että olen paremmassa kunnossa ylihuomenna jatkuvaa kiipeilyä varten. Ensimmäinen yö täällä "alhaalla" osoitti, että elimistö todellakin on muutostilassa. Yskin enemmän kuin koskaan ja jo aiemmin kuivunut nuha alkoi uudestaan voimakkaana. Aamulla suuntasin lääkärin luo, ja sain vihdoin diagnoosin ja lääkityksen kurkkukivuilleni ja yskälleni. Happisaturaatioarvoni on hyvä ja keuhkot kunnossa, mutta ylähengitysteissä on yhä infektio, ja kohonnut syke kertoo, että taistelen tautia vastaan. Toivon, että viiden päivän antibioottikuuri ja pari päivää täällä alhaalla happi-dopingissa auttavat. Voin vain ihmetellä, että kiipeily on sujunut niinkin hyvin lähes kolmen viikon infektiosta huolimatta. Seuraava nousuni suoraan 2-leiriin ja sieltä 3-leiriin näyttävät pitkälle miten tauti asettuu ja millaiset mahdollisuudet on huipulle. Matkatessani yksin alas kohti vuoristolaaksoja mielessäni pyöri kaikenlaista. Se oli kuin aikamatka takaisin samojen polkujen ja kylien ohi, mitä nousimme perusleiriin. Aina tuttuun kylään tullessani muistot menomatkalta tulivat mieleeni ja mieli muuttui haikeaksi -ikäänkuin olisin palaamassa kotiin. Mieleeni tuli yllättäen, etten ole törmännyt sitten Namche Bazaarin Anastasiaan, kreikkalaiseen karismaattiseen naiseen, joka yrittää ensimmäisenä kreikkalaisena naisena Everestin huipulle. Meidät esiteltiin toisillemme ensimmäisen kerran Luklassa, kun törmäsin Davisiin, Aconcaguan kiipeilyn telttakaveriini. Illalla Pherichen Himalayan Lodgeen saavuttuani istuuduin päivän ensimmäiselle aterialle, ja huomasin, että viereisen pöydän nainen katsoi minua pitkään. Anastasia oli myös tullut alas perusleiristä menetettyään kokonaan äänensä. Vaihdoimme kuulumisia mitä yskän ja kurkkuvaivojen lomassa pystyimme: kummallakaan ei ole tarkoituksena luovuttaa. Seuraavana iltana ovelleni koputettiin, ja miehen kerrottiin odottavan minua ravintolassa. Nawal, retkikuntamme vanhin (60v.), oli myös tullut alas, mutta jäädäkseen. Nawalin Khumbu-yskä ei myöskään ole helpottanut, ja kiipeilyn jatkaminen olisi ollut terveydelle haitallista. Tänä aamuna hyvästelin heidät molemmat: Nawalin, joka tunnin helikopterimatkan kuluttua on takaisin lämpimässä, ja "normaalissa elämässä" Kathmandussa, ja Anastasian, joka lähti edeltäni takaisin perusleiriin. Helikopterin kaartaessa hetkessä vuorten taa jäin hetkeksi muistelemaan hulvattoman hauskoja hetkiämme perusleirissä, istuen "terassillamme" musiikkia kuunnellen ja Nawalin luonnostellessa piirroksiaan. Vaikka lähtö tuntui hetken surullisela, olen iloinen Nawalin puolesta, että hän pääsi näinkin pitkälle ja voi taas nauttia sivistyksen tarjoamista iloista. Palattuani takaisin majapaikkaani, silmiini osui seinällä oleva teksti. 83-vuotiaan sanat: Elämän tarkoitus ei ole saapua hautaan turvallisesti, hyvin säilyneessä vartalossa, vaan kaatua sinne sivuttain, täysin loppuun kuluneena, huutaen: "Hitto mikä matka!". Paremmin ei olisi sanat voineet osua juuri tänä hetkenä! Huomenaamulla trekkaan takaisin perusleiriin reippaat 10 tuntia, ja seuraavana aamuyönä nousen kohti 2-leiriä, mihin muu retkikunta on jo edellispäivänä noussut. Tarkoituksena on nousta 3-leiriin 7400 metriiin, mikä tulee olemaan henkilökohtainen korkeusennätykseni. Tämä nousu tulee pitkälti näyttämään, onko kuntoni valmis huippuyritykseen. Pidän sormet ja varpaat ristissä, että antibiootit tehoavat, ja kiipeily onnistuu! Lisää kuulumisia 2-leiristä parin päivän päästä sateliittipuhelun muodossa! Terveisiä kaikille! Carina Ajankohtaista Tue, 20 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=259&ref=rss En ajatellutkaan, että Everestin kiipeäminen olisi helppo haaste. Päinvastoin, Everestihän kuvastaa isointa haastetta vuorikiipeilijälle ollessaan se kaikkein korkeiin. Nyt kun olen kiivennyt 2-leiriin asti, maisemiin missä Lhotsen seinämä 3-leireineen, South Col 4-leireineen ja huippu avautuivat suoraan edessäni, tajuan konkreettisesti millainen äärimmäinen haaste on edessäni. Khumbun jäävirran kiipeäminen 1-leiriin oli luultuani vähemmän pelottava, mutta vastaavasti rankempi kokemus. Lähdimme liikkeelle aamuyöllä edellä kulkevien otsalamppujen jonon ja tähtien valaistuksessa. Heti auringon noustua alkoi kuumuus viedä voimia ja lopulta ohuessa urheilupaidassakaan ei ollut riittävän viileä. Aurinko polttaa jäätiköllä niin paljon, että kaikki paljas iho on suojattava. Ylitimme railoja alumiinitikkailla ja hyppien pienempien yli, sekä kiipesimme loputtomilta tuntuvien jäälohkareiden keskellä ylös alas apunamme jumari (nousukahva), kiinteät köydet ja laskeutumisvälineet. Olli hauska päästä kiipeämään ja laskeutumaan tämän lähes kilometrin pituisen ikuisen jään keskellä, enkä osannut ajatella sen vaaroja vaan kauneutta ja kiipeilyn iloa. Ohitimme kohdan, jossa muutama päivä sitten iso alue jäätiköstä oli romahtanut usean kiipeilijän silmien edessä. Joukkio oli päättänyt, että heidän kiipeily päättyi siihen, ja suunnannut matkansa kotiin. Jäävirran muututtua näennäisesti tasaisemmaksi alkoi aurinko porottaa jo todella kuumasti. Joudun suojaamaan kasvojani palaneiden huulten ja nenän, sekä jatkuvan yskän ja kurkkukivun takia buffilla (kangasliina) ja tuntui, että tukehdun kuumuuteen. Sherpanikin haukkoi henkeä ja viimeiset kaksi tuntia seitsemän tunnin kiipeilystä oli tuskaa. 1-leiriin päästyäni potkaisin ensimmäisenä jalastani 40-asteen pakkaseen tarkoitetut saappaat, vaihdoin märät vaatteet kuiviin ja aloin sulattamaan lunta pahasti kuivuneen elimistön tasapainottamiseksi. Opas ja kolme muuta ryhmästäni oli päässyt leiriin juuri hetkeä aiemmin. Loput seurasivat kolmekin tuntia myöhemmin, kun lumisade oli jo alkanut, kymmenen tunnin kiipeilyn jälkeen. Olin täysin uupunut, päätä jyskytti uusi korkeus(6100 m) ja loppuilta meni nesteyttäessä, yrittäessä saada jotain syödyksi ja levätessä. Olin silti tyytyväinen, että hengitystie-ongelmastani huolimatta olin pärjännyt niinkin hyvin ja korkeudesta ei tullut juurikaan oireita. Aamulla kello kuusi oli taas oltava lähtökuopissa kohti 2-leiriä. Lähdimme aamun pakkaseen eilisistä väsynein jäsenin ylittämään jälleen railoja ja kipuamaan tikkaita. Alkumatkan etenin todella hitaasti: jokainen askel tuntui keuhkoissa polttavana ja tuntui, etten jaksa eteenpäin. Oli vain pakotettava jalka toisen eteen, keskityttyvä railojen ylitykseen ja jatkettava matkaa kuin transsissa. Kolmen tunnin jälkeen olin 2-leirissä taas oppaan ja kolmen muun kanssa, muut jäivät alemmaksi. Makasin auringon paahteessa katsellen käsittämättömän hienoja maisemia: edessäni avautui reitti Everestin huipulle! Huippu näytti olevan valheellisen lähellä, mutta viime päivien kiipeilyt palauttivat realiteettiin: matka huipulle tulee olemaan elämäni raskain ja haastavin teko. Lähdin viimeisenä paluumatkalle 1-leiriin, ja yllättäen huomasin olevani yksin Western Cwn- laakson jäätiköiden keskellä. Edellä eikä jäljessä  näkynyt ketään, ja ainut ääni tyynessä auringonpaisteessa laskeutuessani oli kiipeilyvarusteitteni kilkatus. Hyppelin sinisten jäärailojen yli, katselin pieniä kivivyöryjä viereisten lumessa kimaltelevien vuorten rinteiltä ja mietin, että tämä yksityisyys on vuorikiipeilyä parhaimmillaan. Kunnes saavuin ensimmäiselle tikkailla ylitettävälle railolle, jossa aurinko oli jo lähes sulattanut varmistukseksi kiinnitetyn ankkurin. Päätin jädä odottamaan seuraa, ja samassa sherpa Mingmar olikin jo vieressäni. Miten näennäisen turvalliselta kiipeily toisen seurassa auringonpaisteessa tuntuukaan. Toisen yön jälkeen 1-leirissä oli aika palata perusleiriin lepäämään. "Juoksin" jäävirran alas laskeutuen kiinteitä köysiä pitkin mahdollisimman nopeasti kohti omaa telttaa, suihkua ja edessä olevia lepopäiviä. Onneksemme sää oli taas puolellamme, ja pääsimme turvallisesti alas. Kuulimme perusleiriin jääneiltä, että aamulla oli viereiseltä Nuptsen rinteeltä tullut valtava lumivyöry lähes perusleirin telttoihin asti. Realiteetti iski jälleen, ja samassa helikopteri kävi pelastamassa jälleen yhden sairastuneen. Perusleirissäkin on vain noin puolet merenpinnan hapesta, mutta yläleireihin verrattuna olo on loistava. Täälläkin sää vaihtelee hetkessä auringon paahteesta raesateeseen, mutta olosuhteet ovat huomattavasti inhimmillisemmät. Seuraavien lepopäivien aikana pitäisi palautua nousemaan samaa reittiä entistä ylemmäs. Vaikka olen askeleen lähempänä unelmani toteutumista, mietin mitä kaikkea voi vielä tapahtua, ja miten kovan työn takana se tulee olemaan. Kaikkein eniten toivon, että jatkuva kurkkukipuni, ns. Khumbu-yskä tms helpottaisi tai ei ainakaan tekisi haasteestani entistä vaikeampaa. Alas tultuani kuulin, että minua oli useampikin käynyt etsiskelemässä. Harmikseni trekkaajien ryhmä Suomesta oli juuri perusleirissä kääntymässä alaspäin, kun olin poissa. Iso kiitos Reposen Heikille kirjeiden toimituksesta Suomeen! Minua oli etsinyt myös amerikkalainen elokuvantekijä, joka tekee dokkumenttia maailman eniten Everestin huipulla käyneestä Apa Sherpasta. Huomenna pääsen tekemään Apan kanssa yhteistä videota Climate for Life- kampanjan puitteissa ja keskustelemaan ilmastonmuutoksesta Himalajalla paikallisen ja länsimaalaisen näkökulmasta. Video tullee nähtäville WWF:n, kansainvälisten tietotoimistojen sekä Youtuben kautta. Nyt on aika levätä. Lisää kuulumisia taas ennen lähtöämme kohti uusia korkeuksia. Paljon terveisiä kaikille, Carina! Ajankohtaista Sun, 18 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=255&ref=rss Kuuntele Carinan satelliittipuhelimella soitettu ääniviesti tästä . Ajankohtaista Wed, 14 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=251&ref=rss Makaan makuupussissani ja kuuntelen ukkosen jyrinää ja katselen salamointia. Pian telttani on peittynyt lumeen, ja ravistelen pahimpia pois haluamatta nousta makuupussin lämmöstä. Ukkonen on loppunut, mutta jyrinä jatkuu: jokailtaiset kivi- ja lumivyöryt tulevat alas viereisiltä vuorilta. Olen jo tottunut nukkumaan teltassani n. 12 asteen pakkasessa ja siihen, että nukahdan omaaan yskimiseeni. Jollei flunssaa lasketa, makuupussin lämmössä ja tilavassa teltassani on oikeastaan oikein mukavaa. Yölliset vessakäynnit eivät vieläkään ole suosikkejani, enkä ole flunssan takia päässyt retkisuihkuun yli viikkoon. Siihenkin tottuu,että nukun lähes samat vaatteet päälläni kuin mitä käytän päivällä. Telttaseurana ulkoilman äänien lisäksi minulla on Lene Gammelgaardin, ensimmäisen skandinaavinaisen kirja hänen Everest-huiputuksesta tragedisena vuonna 1996. Kirjaa lukiessani huomaan paljon yhtäläisyyksiä omaan yritykseeni, mutta toisaalta meitä erottaa Lenen lähes pakkomielteinen huipullepääsy-ajatus. En olisi valmis riskeeraamaan terveyttäni huipulle yrittäessäni. Lenen kirjan viimeiset sanat pysäyttivät: "Mt. Everest opetti minulle arvokkaan opetuksen.En koskaan enää tule laittamaan itseäni niin ison riskin alaiseksi.En koskaan enää!" Eilen kertasimme Khumbun jäävirrassa erilaisia kiipeily-, laskeutumis- ja pelastautumistekniikoita. Oli hauska päästä vihdoin "tekemään jotain" perusleirissä odottelun sijaan. Tänään nousimme ensi kertaa ylös jäävirtaa aina tunnin päähän 1-leiristä, lähes kuuteen kilometriin. Oloni oli loistava, ja reilussa kolmessa tunnissa olimme jo päässeet tavoitteeseen. Ylitimme railoja tikkaiden avulla, kiipesimme ylös ja alas serakkeja, valtavia jäälohkareita ja kiinteiden köysien turvin ohitimme vaarallisimmat kohdat nopeasti. Minä, ja kolme muuta retkikuntamme jäsentä jatkoimme korkeammalle, sillä vauhtimme oli muiden etenemistä paljon nopeampi. Laskeuduimme alas perusleiriin myös nopeasti, kahdessa tunnissa. Makaan jälleen makuupussissani ja kuuntelen ääniä teltan ulkopuolella. Tuoksun pitkästä aikaa puhtaalle, sillä kävin retkisuihkussa palattuani alas. Riemu upeasta ensimmäisestä kiipeilystä oli lyhyt, sillä akklimatisoitumiseen kuuluva päänsärky ja pahoinvointi iskivät päästyäni telttaani. Koitan kerätä voimiani, nesteyttää ja saada elimistöäni tasapainoon urakan jälkeen. Päänsärkyyn ottamani aspiriini päätyi teltan ulkopuolelle muun nesteen kanssa pian sen otettuani. Ei hätää, tätä on lisää tiedossa, sanoi retkikuntamme johtaja. Huomenna on lepopäivä ja mahdollisuus palautua ennen nousua ylös 1-leiriin asti. Huominen on mielessäni myös päivänä, jolloin treenikaverini Mia Graeffe lähtee omalle historialliselle matkalleen kohti Cho Oya. Tsemppiä Mia, olet mielessä täällä viereisellä kukkulalla ja juhlitaan sitten yhdessä kun tullaan alas! Isot onnittelut myös etukäteen synttärisankari-DC-Mikolle! Terveisiä äidille ja isälle, ystäville ja kaikille muille hengessä mukana oleville! Ajankohtaista Mon, 12 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=247&ref=rss Ilmassa on lähdön tuntua. Reitti 2-leiriin asti on valmis, ja retkikunnat rakentavat "alttareita" puja-seremonioita varten. Eilen jaoimme vuorelle tulevat ruoat kiipeilijöiden kesken: pussiruokia, nuudeleita, keksejä ja suklaata. Eilen järjestimme myös kiipeilyvarusteemme lähtökuntoon, kävimme läpi radiopuhelinten ja happilaitteiden käyttöä sekä kiipeilytaktiikkaamme. Tänään oli meidän vuoromme viettää lähtöä edeltävä puja-seremonia ja harjoitella kiinteissä köysissä kiipeilyä. Olemme nyt valmiita ensimmäiseen harjoituskiipeilyyn Khumbun jäävirralla varhain huomenaamulla. Sää on muuttunut hieman tuulisemmaksi ja torstaiksi on tuulen mukana luvassa lumisadetta, mutta se ei estä kiipeilyämme. Lauantaina kävin Everest Emergency Rescuessa, vapaaehtoisvoimin ylläpidettävässä ensiapuyksikössä täällä perusleirissä. Minulta mitattiin happisaturaatio, jonka tulos 84 on erinomainen näissä korkeuksissa, sekä keuhkojen kapasiteettiarvo, joka sekin oli keskimääräistä parempi jopa merenpinnan korkeuden arvoihin verrattuna. Erinomaisten arvojen vastaisesti oloni on kuitenkin ollut heikko, pahentunut flunssa on polttanut kurkussa, pitänyt nenän tukossa ja äänikin on ollut lähes poissa. Koska sairauden taustalla on kuitenkin ilmeisimmin virus, ainut lääke on lepo ja odotan vastustuskyvyn voittoa pöpöstä, mutta täällä korkeudessa se tuntuu kestävän. Sain luvan kiivetä oloani kuulostellen, joten liityn muiden mukaan ja yritän kiivetä voimiani säästellen. Jo viikon sinnitellyt voimakas flunssa ja sen seurauksena heikko olo sai jo hetkeksi pelkäämään, että huonontunut kuntoni riskeeraisi Everestin kiipeämisen. Retkikunnan johtajamme ja oppaamme ovat kuitenkin vakuuttaneet, että flunssan sairastaminen näin alkuvaiheessa kiipeilyä on hyvin tavallista, eikä riskeeraa vielä reilun kuukauden kestävää kiipeilyurakkaani. Tämä tieto yhdessä lääkärintarkastus-tuloksien kanssa saivat helpottumaan ja palauttivat uskoni siihen, että ehdin parantua taudista ja kiipeily voi jatkua, vaikkei oloni vielä siltä tunnukaan.Tämä sairastelu on kuitenkin vasta esimakua edessäni olevista haasteista. Kiipeilykauden ensimmäiset uhrit ovat jo tiedossa. Ensiapuyksikössä oli samana päivänä siellä käydessäni hoidettu sherpaa, joka oli vakavan keuhkoödeeman vuoksi lähetetty ensiavun jälkeen pikaisesti alas. Viimeisestä yöpymispaikastamme ennen perusleiriä kantautui myös tieto, että paikallinen kantaja oli kuollut vuoristotautiin. Tällaiset uutiset muistuttavat haasteemme vakavuudesta. Iloisena uutisena toinen oppaistamme Hugo pääsi nousemaan eilen perusleiriin tervehdyttyään pahasta vatsataudista. Lähes jokaisella retkikunnastamme on nyt yskää ja/tai flunssaa, mutta voimme vain toivoa pikaista paranemista. Sateliittiyhteyteni täältä perusleiristä toimivat hyvin. Sain jopa kunnian yrittää auttaa Everest-stara Henry Toddin satellittiyhteyksien fixaamisessa. Samalla reissulla tapasin myös toisen pitkänlinjan Everest- kuuluisuuden, David Breashearsin. Kiehtovaa nähdä, miten nämä herrasmiehet palaavat aina uudelleen tänne Everestille lähes 20 vuoden jälkeen! Kiitokset kaikille viestejä lähettäneille ja hengessä mukana oleville, lisää kuulumisia ensimmäisen harjoituskiipeilyn jälkeen.! Terveisin, Carina Ajankohtaista Sat, 10 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=243&ref=rss Näkymä aamulla teltasta ulos katsoessa on uskomaton.Lähes kilometri pahamaineista Khumbun jäävirtaa, jota reunustavat Nuptse- ja Lola- vuoret.Auringon osuessa telttaan kello kahdeksan yön pimeyden ja kylmyyden synkkyys väistyy välittömästi ja pelottava jäävirta valtavine jäälohkareineen ja railoineen alkaa näyttää houkuttelevalta. Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että tulen kiipeämään ylös alas noiden kerrostalonkin korkuisten lohkareiden ja valtavien railojen keskellä muutaman päivän päästä. Viime päivien ja öiden aikana olen katsellut ja kuunnellut lukemattomien lumi-ja kivivyöryjen tulevan alas noita rinteitä, mutta auringonvalossa paikka näyttää lähinnä lumoavalta. Retkikunnan johtajamme mukaan ns. jäätohtorit eivät vielä ole selvittäneet turvallista reittiä tämän ratkeilevan jäävirran läpi, joten odottelemme vielä muutaman päivän ennen kiipeilyn aloitusta. Toisaalta olen todella iloinen, ettei minun tarvitse kiivetä ihan vielä. Neljä päivää sitten alkanut flunssa pahentui ja vaihtui polttavasta kurkkukivusta jatkuvasti valuvaan ja tukkoiseen nenään. Pelkkä syöminen ottaa voimille ja flunssan taltuttaminen täällä korkeuksissa tuntuu kestävän ikuisuuden. Taidan tartuttaneeni pöpön muutamalle muullekin retkikuntamme jäsenelle, jotka ovat myös heikohkossa kunnossa. Oma oloni on onneksi kuitenkin jo paranemaan päin ja odotan olon olevan normaali parin päivän sisällä, mutta tänään vierailen kuitenkin varmuuden vuoksi Himalayan Rescue Associationissa eli perusleirin sairaalassa. Matkalla perusleiriin ohitimme vuorten keskellä sijaitsevan Everestillä kuolleiden muistoksi pystytetyt muistomerkit.Osan nuo kiviset muistomerkit saivat hiljaisiksi tai jopa kyynelehtimään. Itselleni tuo paikka jäi mieleen lähinnä majesteettisen kauniina paikkana viimeiseksi leposijaksi. Puolileikillä, mutta totta tarkoittaen heitin retkikuntamme johtajalle, että haluaisin tulla haudatuksi vuorelle, jos kuolisin tällä matkalla. Kiipeilijöiden keskuudessa on tullut tavaksi, että vuorella menehtyneen ruumis lasketaan railoon lähelle vuoria, joita vainaja eläessään rakasti. Riskien näkyvästä läsnäolosta huolimatta kukaan ei kuitenkaan ajattele pahimman tapahtuvan.Päinvastoin. Kaikki suhtautuvat edessä olevaan haasteeseen vakavasti, mutta rennosti. Yritämme säästää voimiamme, ja leppoisa huumori ja hauskanpito auttavat siinä. Päivällä teltoissamme rentoutuen ja ulkona lämpimästä auringonpaisteesta nauttien tuntuu vaikealta ajatella vuorella edessä olevia todellisia haasteita. Todellisuudentajua tuo kuitenkin sherpojen pyhä seremonia, puja, jota ilman yksikään sherpa ei lähde kiipeämään tätä heille pyhää vuorta, ja johon mekin osallistumme huomenna. Itsemme lisäksi pujassa siunataan varusteitamme ja pyydetään Maan äitijumalalta Everestiltä suopeutta kiivetessämme sen huipulle. Toisaalta meitä yhdistää ajatus, että tärkeintä ei ole huipun saavuttaminen, vaan matka sinne. Tottakai olen pettynyt, jos matkani katkeaa esimerkiksi sairastumiseen, mutta yritys siihen asti on ollut vaivannäön arvoinen. Jo nyt tiedän, että tuliaisina kotiin vien en pelkästään hienoja kokemuksia, vaan myös paljon uusia hyviä ystäviä. Joka tapauksessa, kiipeilyn aloituksen ollessa käsillä, en malta odottaa elämäni suurimman haasteen alkamista ja itseni laittamista peliin sataprosenttisesti omia rajojani hakiessani. Ajankohtaista Thu, 08 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=239&ref=rss Nyt se sitten tapahtui minullekin. Eilisiltana nousi pieni kuume, ja veitin osan viime yosta kurkku kipeana ja nena valuen. En kuista koska viimeksi olisin sairastunut flunssaan, mutta naissa olosuhteissa on haaste pysya terveena. Melkein jokaisella ryhmamme jasenista on jonkinlaisia oireita korkeudesta tai vatsatautia. Yksi seurueemme trekkaajista joutui jo kaantymaan takaisin, ja toinen trekkaaja seka toinen oppaistamme joutui jaamaan alemmas odottamaan parantumista. Naissa korkeuksissa parantuminen on hidasta, joten hoidan flunssaani huolella. Nyt kun osalla on rankkaa, ryhmahengen merkitys korostuu entisestaan. Vapaina hetkina viljelemme huumoria kaikesta mahdollisesta. Itse olen viela onnekkaasti taysin vailla korkeuden aiheuttamia oireita, mutta tamanpaivainen siirtyminen tanne Gorak Shepiin otti flunssan takia voimille. Kahden tunnin nousun paasta olemme seuraavan kahden kuukauden kodissamme, perusleirissa ja paasemme pystyttamaan telttamme. Seuraavat kolme paivaa organisoimme varusteita ja valmistaudumme ensimmaiseen nousuun 1-leiriin. Jatkossa paasen kertomaan kuulumisia sateliittiyhteyksieni kautta, lisaa. Kuulumisia pian! Ajankohtaista Tue, 06 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=235&ref=rss Tanaan nousimme Dingpochen ylapuolella olevalle kukkulalle 5100 metriin tarkoituksena helpottaa huomenna jatkuvaa nousua ylospain. Kukkulan huipulta oli upeat nakoalat alas laaksoon ja laheisille vuorille, mm. Ama Damblamille. Olo on yha loistava, eika edes paansarky olo vaivannut. Muutamalla retkikunnastamme on lievia oireita korkeudesta ja vatsatautia, mutta uskon kaikkien jatkavan matkaa viela huomenna.Ohessa kuvia matkalta. Jatkamme huomenna Lobucheen, jossa vietamme yhden yon ja saavumme perusleiriin 8.4. Seuraavan kerran meilla on yhteys internettiin perusleirista, joten lisaa uutisia silloin. Terveisia kaikille! Ajankohtaista Mon, 05 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=229&ref=rss Taalla korkeuksissa kaikki asiat korostuvat. Ei pelkastaan kehon reaktiot pienimpiinkin terveysongelmiin vaan myos mielen yla- ja alamaet.Pieni haava sormessa ei parane ollenkaan, mutta myos tunteet vaihtelevat onnellisuudesta turhautumiseen. Olen todella onnekas, etta retkikuntani koostuu niin mahtavista ihmisista, etta suurimman osan aikaa mieliala on korkealla. Viimeksi eilen nauroimme illallispoydassa kahdeksan tunnin vaelluksen jalkeen vatsa kippurassa ja paivat kuluvat nopeasti ajatuksia vaihtaen. Asiasta kuin asiasta loydetaan jotain humoristista, yhteishenki on vahva ja auttava kasi loytyy heti jos joku tarvitsee apua. Kipeytyneen akillekseni teippaus sujui tiimin jaseneltamme hetkessa ja unohtuneita tavaroita lainaillaan auliaasti. En voisi ajatella mitaan tarkeampaa tallaisen haasteen onnistumiselle kuin hyvaa yhteishenkea. Nyt kun olemme yli 4000 metrissa voimme odottaa ensimmasia oireita korkeudesta.Taalla yhteishengen merkitys yha korostuu, kun olo on surkea. Oma oloni on ollut loistava ja tuntuu etta olo on vain parantunut mita ylemmas olemme paasseet. Toisaalta olemme vasta vajaassa puolivalissa tulevaa huippukorkeutta, joten kaikki on viela mahdollista. Paivia vaivannut vatsatautikin on parantumassa, ja tunnen itseni vahvaksi. Tasta ylospain kylat ja niiden tarjoamat majoitteet ja ruoka muuttuvat entista yksinkertaisimmiksi, ja suurin toiveeni on pysya terveena. Polkuamme ylos perusleriin reunustavat lumihuippuiset Thamserku ja Ama Dablam, seka itse Everest. Niiden voima on mahtava, ja en malttaisi odottaa paasya itse vuorelle kiipeamaan. Silti olen todella onnellinen siita, etta saan kokea taman matkan kohti maailman huippua, ja jakaa taman kokemuksen ryhmani kanssa. Vaikken paasisikaan huipulle, matka sinne on ollut ainutkertainen ja tavoitettakin tarkeampi. Olemme vihdoin tulleet korkeuteen, missa sivitys kauppoineen, kannykkayhteyksineen ja internetteineen on kohta takanapain. Sen jalkeen olen sateliittiyhteyksieni varassa.Taalla asuvat ihmiset ovat todella koyhia ja elama muistuttaa Suomea joskus 50-luvulla.Peltoa kynnetaan viela jakkiharkien voimin ja kanat juoksevat kylalla vapaana. Lapset keraavat jakin jatteita polttoaineeksi ja ruoka keitetaan puulammitteisella avotulella. Buddhalaisuus nakyy maisemassa vahvasti joka kylan stupineen, rukousaitoineen ja jopa jakkiharan selkaan kinnitettyine rukouslippuineen. Vuoret ovat sherpoille pyhia ja viimeksi tana aamuna saimme siunauksen paikalliselta lamoilta. Laman siunatessa sherpoja Everestin kiipeilya varten heidan ilmeet kertoivat paljon. Sherpojen ilmeista heijastui kunnioitus ja pelko. Everestin kiipeaminen ei ole leikin asia.Siunatut onnea tuovat kata-liinat repussamme ja singi-nauhat kaulassamme jatkamme matkaa kohti Everestin perusleiria. Ajankohtaista Sat, 03 Apr 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=225&ref=rss   Normal 0 false false false EN-US X-NONE X-NONE MicrosoftInternetExplorer4   Vietämme toista päivää n. 3500 metrin korkeudessa Namche Bazaarissa matkalla kohti Everestin perusleiriä. Lensimme pienkoneella Kathmandusta Luklaan, josta matka on jatkunut pienten vuoristokylien läpi ylittäen välillä jokia riippusiltoja pitkin. Päivät kuluvat nopeasti vaelluksen ja itsemme huollon lomassa. Akklimatisoituminen ohueen ilmaan on sujunut loistavasti, mutta lähes puolella ryhmästä on isompia tai pienempiä vatsanväänteitä. Eilen näimme ensimmäistä kertaa Everestin ja sen huipulta puhaltavan vaikuttavan myrskytuulipilven. Myös muutama muu Himalajan upea jättiläinen on nyt näkyvissä: Ama Dablam, Lhotse ja Thamserku. Lähtiessäni Kathmandusta oli mielessäni paljon edellispäivien tapahtumia, ja yöunet jäivät kahteen tuntiin. Visiitti Mano a Manon tukemaan orpokotiin oli positiivinen yllätys, sillä lapset olivat todella iloisia ja hyvinvoivia. En lakkaa ihmettelemästä, miten muuten niin köyhässä maassa lapsesta lähtien ihmiset puhuvat loistavaa englantia ja yllättävät sivistyneisyydellään. Viimeisenä iltana sain vielä onnentoivotus-tervehdyksen WWF Nepalin toimesta: mukanani huipulle seuraa nyt heidän lahjoittama onnea tuova kata-liina. Oli hyvä päästä vuorille pois Kathmandun likaisesta ilmasta, mutta täälläkin olot ovat todella alkeelliset. Ruoka on usein pakotettava alas ja hygienia on kyseenalainen. Meillä on kuitenkin luksus-oltavat verrattuna köyhiin paikallisiin, joille kiipeilyturismi onneksi tuo hieman lisätuloja. Huomenna jatkamme matkaa ylöspäin hitaasti edeten, jotta keho ehtii sopeutua ohueen ilmaan. Tämänpäiväisen akklimatisoitumis-vaelluksen jälkeen ylös n. 3800 metriin nukumme taas alhaalla, joka edesauttaa kehon tottumista vähään happeen. Lisää kuulumisia pian! Ajankohtaista Tue, 30 Mar 2010 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=223&ref=rss Istun Nirvanassa -hotellissani Kathmandun Thamelissa ja kuuntelen ulkona jyrisevää ukkosta sekä hotellin aggregaattia. Sähkö on jälleen kerran katkennut koko kaupunginosastamme. Tämä on arkipäivää Kathmandussa, missä sähköä säännöstellään rajusti ja vain kuutisen tuntia päivässä sähköt ovat päällä. Muu aika ollaan aggregaattien varassa, jotka pitävät kovaa meteliä ja tupruttavat kauheaa katkua. Ensimmäiset päivät ovat olleet kuin aikamatka ajassa taaksepäin totutellessa täysin erilaiseen kulttuuriin, todella köyhiin oloihin ja eksoottisiin pieniin ihmeellisyyksiin täällä Nepalissa.Köyhyydestä ja likaisuudesta huolimatta viehätyin Nepaliin heti ensimmäisenä päivänä ja jokainen päivä täällä on ollut yhtä seikkailua. Lauantai-iltana saapuessani Kathmanduun sain kunnian osallistua Boudhanath Stupalla pidettyyn Earthhouriin WWF:n vieraana. Yllätyksekseni pääsin myös pitämään ex tempore puheen kynttilöillä valaistun temppelin ympärille saapuneille väkijoukoille. Upea kokemus upeassa paikassa! Sunnuntaina lensimme WWF:n, Suomen lähetystön ja paikallisen median edustajien kanssa Etelä-Nepaliin, missä tutustuimme mm. WWF:n tukemaan Chitwanin kansallispuistoon, salametsästyksen vastaiseen toimintaan sekä uraa-uurtavaan biokaasukylään. Yö viidakon keskellä Tiger Topsissa ja herääminen villieläinten ääniin oli unohtumaton kokemus. Ensimmäinen näky aamulla ikkunasta ulos katsoessani oli ohikävelevä sarvikuono, jota seurasi pian norsu! Matkalla mukana oli myös Dawa Steven Sherpa, joka kampanjoi yhdessä minun ja Apa Sherpan, Everestin huiputusten maailmanennätyksen (19) haltijan kanssa Climate4Life-hanketta: www.climate4life.org. On kunnia saada olla mukana tässä kampanjassa yhdessä maailmankuulujen kiipeilijöiden ja Himalajan vuoristokansan sherpojen edustajien kanssa. Kiitos WWF Suomelle ja WWF Nepalille upeasta kenttävisiitistä. Kenttävierailun ajaksi sovitut haastattelut Suomen radioon osoittautuivat haasteellisiksi, kun viidakon keskellä kännykkä- ja satelliittiyhteydet eivät heti toimineetkaan. Lopulta meihin saatiin yhteys perinteisen lankapuhelimen kautta ja haastattelut ovat kuunneltavissa Media-linkin alta. Myös paikanpäällä kuvatut videot tulevat nettisivuilleni lähiaikoina. Valokuvia matkalta löytyy jatkossa sekä päiväkirjan liitteenä, että Galleria-linkin alta. Paluumatka Kathmanduun öisellä vuoristotiellä oli oma seikkailunsa. Tien keskelle jätetty auto tukki satojen rekkojen letkan tunneiksi molempiin suuntiin, emmekä voineet kuin istua minibussissamme ja toivoa tilanteen selviävän. Kun suma vihdoin aukesi, rekat tunkivat kilpaa pimeillä kapeilla teillä kolmekin rinnakkain ja lopputuloksena eräs rekka kaatui kyljelleen vaatien kolme uhria. Yllättäen meidät pysäytti myös 20 miehen jengi, joka vaati päästä bussin katolle vapaamatkustajaksi. Tilanne oli pelottava, mutta ainoa ruhje aamuyöllä Kathmanduun päästessämme oli väsymys seitsemän tunnin autoseikkailusta. Retkikuntamme jäsenet ovat kaikki nyt saapuneet Kathmanduun ja tänään tapasimme legendaarisen Elisabeth Hawleyn, entisen journalistin ja Everest-asiantuntijan, joka pitää kirjaa kaikista Everestin kiipeilijöistä. Tämä 87-vuotias viehättävä rouva muisteli lämmöllä Veikka Gustaffsonia kerrottuani yrityksestäni tulla ensimmäiseksi suomalaiseksi naiseksi Everestillä. Kathmanduun palatessaan Hawley haastattelee jokaisen kiipeilijän ja varmistaa kävivätkö he todella huipulla. Retkikuntaamme kuuluu oppaiden ja sherpojen lisäksi 16 jäsentä ympäri maailmaa hyvin erilaisin taustoin ja kiipeilykokemuksin. Joukossamme on ammattikiipeilijä, joka on saavuttanut Snow Leopard-arvonimen, mutta myös ihmisiä, joiden kiipeilykokemus rajoittuu trekkiin perusleiriin. Ryhmästä löytyy mm. kaksi lääkäriä, U.S. armeijan lentäjä, kaksi palomiestä, pankkiiri ja Omanin ensimmäinen Everest-yrittäjä.Ensimmäisten päivien perusteella ryhmämme on mielenkiintoinen sekoitus hyvin erilaisia persoonia, jotka ainakin vielä tulevat hyvin toimeen keskenään. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten ryhmän dynamiikka toimii ja miten erilaiset yksilöt pärjäävät, kun perusleirissä asumme kaksi kuukautta yhdessä. Toiset ovat valmistautuneet kiipeilyyn vuosia, toiset ovat lähteneet matkaan vähemmällä harjoittelulla, mutta kaikkia meitä yhdistää sama halu päästä kiipeämään maailman korkeinta vuorta. Vaikka päämäärä on kaikille sama –huippu-, myös matka sinne on itselleni vähintään yhtä tärkeä. Jo ensimmäisellä yhteisellä illallisella keskustelu siirtyi nopeasti kiipeilyyn ja etenkin huippuosuudella kohdattaviin haasteisiin. Sinne on kuitenkin vielä pitkä matka, ja monta muuta haastetta voitettavana. Ensi viikon perusleiriin (5400m) nousun suurimmat haasteet ovat sopeutuminen ohueen ilmaan ja terveenä pysyminen erittäin huonosta hygieniasta huolimatta. Osa ihmisistä alkaa saada ensimmäisiä oireita korkeudesta jo muutaman päivän kuluttua, osa saattaa joutua jäämään alemmaksi sopeutumaan, moni kärsii vatsan oireilusta sekä hengitystievaivoista ja osa voi joutua luovuttamaan jo ennen perusleiriin pääsyä. Elimistölle on annettava aikaa tottua hapen puutteeseen ja siksi tärkeintä on edetä hitaasti omaa vointiaan tarkkaillen. Todennäköisimmin kaikilla meillä, jotka emme ole valmiiksi sopeutuneet korkeuteen, on kuitenkin odotettavissa vähintään päänsärkyä ja pahoinvointia. Suurin osa varusteistamme on jo matkalla perusleiriin, missä ne odottavat meidän saapumistamme sinne noin 8.4. Pakolliset kiipeilyluvat on hankittu, ja olemme viimeisten varustehankintojen jälkeen valmiita matkaan. Ostoslistallani on enää lukemista pitkien iltojen viihdykkeeksi ja herkkuja korkeuden viemän ruokahalun nostattajaksi. Tänään pääsen vielä hetkeksi irrottautumaan kiipeily-ympyröistä, kun lähden tutustumaan Mano a Manon tukeman orpokodin lapsiin. Ajankohtaista Fri, 26 Mar 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=215&ref=rss Vaikea kuvailla tätä tunnetta. Istun vihdoin koneessa matkalla kohti Bangkokia, josta matka jatkuu muutaman tunnin kuluttua Kathmanduun. Viimeinen viikko, ja varsinkin viimeiset päivät ovat menneet kuin unessa, juosten paikasta toiseen hoitaen viime hetken hankintoja, käytännön järjestelyjä kotona, yrittäen saada tavaroita mahtumaan laukkuihin, tehden vaikeita päätöksiä ottaakko mukaan kaksi vai kolme aluskerrastoa ja ystäviä hyvästellen. Viimeinen yö jäi vähille unille, kun viimeiselle päivälle jäi kymmeniä hoidettavia asioita ja sisäinen kello herätti jo varhain. Aamun pahimmassa kiireessä kotiovelleni ilmestyi hyvä ystäväni, joka kävi tuomassa kirjan, jonka opetukset han halusi mukaani vuorelle. Ajatus oli niin kaunis, etta ystavääni halatessa kyyneeleet alkoivat väkisinkin valua. Marin kanssa olimme nuoruusvuosina suunnitelleet yhteista maailmanympärimatkaa, ja olimme haaveilleet, että voisimme joskus totetuttaa Marin elämän miehen löydön takia peruuntuneen reissun. Vaikka Mari ei nyt mukaani päässytkään, toteutan oman osani elämäni seikkailusta ja jaan kokemukseni ajatuksissani ja kuulumisissani. Kiitos Mari. Vielä viime hetkellä jouduin tekemään vaikeita päätöksiä mitä jättää laukuista pois, kun Haltin kaksi jätti-hiihtolaukkua oli täynnä. Viimeiset silitykset ja selitykset Misu-kissalleni mihin olen menossa ja etta hän on hyvissä käsissä Tanjan hoidossa, ja suljin oven takanani. Jäljellä oli enää yksi etappi, vanhempieni hyvästely. Väkisinkin kyyneleet alkoivat valua myös heitä halatessa, kun äiti alkoi itkea. Vaikka olenkin lähdössä unelmieni matkalle, on selvää, että myös huoli riskeistä painaa heidän mielessä. Kesti hetken koota ajatukset, kun äiti ja isä jäivät vilkuttamaan portaille. Onneksi saattajani, hyvän ystäväni Mikon miehinen, sarkastinen huumori karisti nopeasti liian tunteikkaat ajatukset ja matka lentokentälle sujui iloisissa merkeissä. Vielä ennen lähtöaulaan pääsyä kaarsimme kohti Finnarin huoltorakennuksia, missä kävin hakemassa aurinkokennoon sopivan tuunatun latauspiuhan. Kiitos Sysimustalla satkulla tapaamani Kari Kossilan, mukanani on nyt myos elintärkeä ulkoinen akku, jolla pääsen lataamaan tietokonetta Everestin perusleirissä. Lisäksi mukanani on seitsemän kiloa tekniikkaa; sateliittipuhelinta, -terminaalia, kameroita, tietokonetta ja piuhoja joka lähtöön. Tällä teknologialla toivon voivani raportoida kuulumisiani tekstin, ääniraitojen, kuvien ja videoiden muodossa. Ennen lähtöselvitystä haimme viela "Pata" Patrick Degermanin ystävällisesti oman reissunsa lähtöhetkillä säilytykseen jättämän balaclavan (kasvomaskin), jonka Pata yhdessa Haltin Ellun ja Hanna-Liisan kanssa kanssa olivat minulle räätälöineet. Kiitos Pata, Ellu ja Hanna-Liisa. Kentällä odotti Tango Expedition- pääsponsorini Health Care Successin toimitusjohtaja Jari viime hetken ohjeineen ja kiipeilytreenikaverini Mia Graeffe, joka itsekin on lähdössä muutaman viikon kuluttua Himalajalle. Mian onnistuessa tavoitteessaan hänestä tulee tiettävästi toinen tai kolmas suomalainen nainen, joka on käynyt 8201 metrisen Cho Oyun huipulla. Varmuutta siitä, olisiko hän toinen vai kolmas ei ole, sillä toinen yrittäjistä, Noora Toivonen menehtyi yrityksessään ja jai epäselväksi kävikö hän huipulla. Saattojoukko saattoi aistia viime aikojen stressin ja väsymyksen, kun päässä pyöri kymmeniä asioita ja pakolliset valokuvat visaa vartenkin olivat unohtuneet. Ystävien avulla kaikki hoitui kuitenkin erinomaisesti ja pääsin reilun 50 kilon painoisten laukkujeni kanssa koneeseen. Hauskojen, mutta tunteikkaiden hyvästelyjen jälkeen olin viimein yksin siirtymässä lähtöportille. Mielessäni pyöri lukuisten ystävien viime hetken toivotukset ja harmittelin niitä, joihin en ollut ehtinyt olla yhteydessä. Kiitos kaikki te rakkaat ystävät, jotka autoitte tai olitte muuten hengessä mukana. Kiitos myös kaikille muille, jotka olette lähettäneet kannustusviestejä ja kiitos ihanille yhteistyökumppaneilleni. En ollut uskoa silmiäni, kun käytävällä törmäsin "entisen elämäni" Lontoon kolleegaani, josta hiljattain oli tullut ex-työpaikkani pohjoismaiden vetäjä. Emme ole tavanneet muutamaan vuoteen, ja viime tapaamisemme ovat olleet pankkityöympyröissä ympäri Pohjoismaita. Eirikin ilme, kun vastaukseni kysymykseen "Mihin olet menossa" oli "Mt. Everestille ensimmäisenä suomalaisnaisena" oli vähintäänkin epäuskoinen. Jouduin toistamaan vastaukseni ennenkuin hämmästys muuttui hymyksi ja totesimme, että elämää on työpaikan ulkopuolellakin. Olin juuri kuullut ystävältäni Tiinalta Etelä-Afrikasta miten eräs toinen ex-kollega oli vaihtanut pankkiiriuransa 27 koiran ja avokadofarmin pitäjäksi. Hymy huulilla astelin koneeseen ja vihdoin kun istuin paikalleni huoahdin ja rauhotuin hetkeksi moneen päivään. Samalla mielen valtasi onnellisuuden tunne, kun tajusin olevani vihdoin lähdössä kohti elämäni seikkailua. Teknikon teippaillessa viereistä istuinta jeesusteipilläen voinut olla hymyilemättä leveästi ja olematta äärettömän onnellinen siitä, että olin juuri siinä, juuri nyt. Mt. Everest, here I come! Ajankohtaista Thu, 25 Mar 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=209&ref=rss Maanantaina 29.3. kerron ensimmäisiä kuulumisiani Nepalista WWF:n suojelukohteessa Teraissa kenttävisiitttini lomassa. Radiokanavat, joilla haastattelut voi kuunnella ovat: Radio X3M kello 07:15-07:25 ja YleX kello 07:35-07:50 Ajankohtaista Wed, 24 Mar 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=205&ref=rss Enää kaksi yötä Evestille lähtöön ja hyvästelyiden aika on alkanut. Nämä hyvästelyt ovat olleet samalla karvaita kuin makeitakin. Makeita, koska olenhan lähdössä kohti suurta seikkailua, josta olen pitkään haaveillut ja jonka eteen on tehty paljon töitä. Mutta toisaalta myös karvaita, sillä joudun jättämään hyvästit läheisilleni pariksi kuukaudeksi ja kiipeilyn riskien vuoksi on myös varauduttava pahimpaan- etten palaisikaan matkalta. Tietenkään en itse ajattele näin tapahtuvan, mutta riski on olemassa ja varsinkin läheisilleni se on huolenaihe, kunnes olen turvallisesti takaisin Suomessa. Itselleni on kuitenkin täysin selvää, etten aio ottaa riskejä, jotka vaarantaisivat terveyteni, vaikka huipulle pääsy olisikin siitä kiinni. Viimeiset viikot ennen lähtöä ovat muutenkin olleet täynnä sekä suuria ilon ja innostuksen, että huolen ja stressin aikoja. Vaikka hanketta on suunniteltu kokopäiväisesti jo reilut kuusi kuukautta, juuri ennen lähtöä kasautuu niin moni asia, että valmisteluista on tullut kolmivuorotyötä. Lisäksi kohdalleni on sattunut epäonnea monellakin suunnalla mukaani tulevan tekniikan toimivuudesta lähtien aina viime hetkellä kipeytyneeseen akillesjänteeseen. Nyt kun ongelmat on ratkottu ja akilleskin parantunee ennen kiipeilyn alkua, voin vain todeta, että tämä tietää varmasti hyvää onnea itse vuorelle:) Iso kiitos tekniikkaongelmien selvittämisestä kuuluu rakkaalle kummipojalleni Lari Harjuselle , jonka taidoilla ja väsymättömällä avulla asiat ratkesivat. Toisaalta viikkoihin on mahtunut upeita hetkiä, jotka ovat vain vahvistaneet motivaatiotani urakan alkaessa. Suuri kiitos Veikka Gustafssonille , jolta sain preppausta tulevaan koitokseen. En voisi kuvitella parempaa sparraajaa tähän tehtävään, ja tapaamisemme jälkeen motivaationi lähteä kulkemaan samoja jalanjälkiä on ollut huipussa. Kiitos Veikka. Iloisia uutisia on kuulunut myös retkikuntani suunnasta, jossa ryhmäämme on liittynyt kaksi huippukiipeilijää, toinen heistä "snow leopardina" tunnettu turkkilainen Nasuh Mahruki . Retkikuntamme perusleiri on perustettu sherpojen toimesta jo etukäteen ja ruoka sekä osa varusteita ovat jo matkalla sinne. Kansainvälisen 16-henkisen retkikuntamme virallinen aloitus kohti Everestin huippua on 30.3., jolloin tapaamme Nepalin Kathmandussa. Erittäin iloinen olen myös WWF Suomen ja WWF Nepalin kanssa yhteistyössä tehtävästä kampanjasta, jossa pääsen ennen kiipeilyä tutustumaan Terain suojelualeella biokaasukyliin, ekoklubeihin ja salametsästyksen vastaiseen työhön. Kathmanduun saapumispäivänä pääsen myös osallistumaan maailmanlaajuiseen Earth Hour -tapahtumaan, jonka tapahtumapaikkana on upea Boudhanath Stupa , yksi maailman suurimmista stupista ja UNESCO:n maailman perintöluettelokohde. Lisää tapahtumasta täältä: http://www.wwf.fi/earthhour/fi/kiipeilijan-valoton-tunti-kathmandussa/  ja paikan päältä on luvassa myös raporttia sekä nettipåiväkirjaan että mediaan. Tuore iloinen uutinen on myös solmimani yhteistyösopimus InkaNatura n Maca-tuotteita maahantuoman Studio A&O :n kanssa. Maca on Andien vuoristokansojen hyvin tuntema kasvi, jota arvostetaan korkeasta ravintoarvostaan ja hyvistä vaikutuksistaan pitkäaikaiseen kestävyyteen, voimaan ja hormonitasapainoon. Macatuotteet lähtevät mukaani Everestille auttamaan energiansaannissa ja kestävyydessä. Viimeisimmät julkaistut artikkelit Sara -, Olivia - ja Vihreä Lanka -lehdissä sekä  thisisFINLAND http://finland.fi/public/   :n upea juttu ovat luettavissa näiden sivujen Media-palkin alta. Tässä vaiheessa haluan myös kiittää kaikkia muita yhteistyökumppaneita, jotka ovat lähteneet mukaan matkalleni kohti maailman huippua! Olen saanut tavata uskomattoman hienoja ihmisiä ja upeita yrityksiä tuotteineen ja palveluineen mukaan kanssani haasteeseen. Samoin haluan kiittää kaikkia ystäviäni ja teitä muita, jotka olette kannustaneet tulevaan koitokseen. Niiden tsemppien avulla jatkan matkaa, kun voimat alkavat vähetä! Kiitos teille kaikille, jotka olette auttaneet kukin omalla pienellä tai isolla tavalla unelmani saavuttamisessa. Iso kiitos myös äiti ja isä, jotka olette jaksaneet tukea tavoitettani, vaikkei se mielestänne aina olekaan ollut niin hyvä idea. Retkikuntamme etenemistä voit seurata täällä nettipäiväkirjassani sekä liittymällä Tango Expedition 2010 Everest Facebook -ryhmään, jota kautta voit myös lähettää terveisiä. Tulen kertomaan seikkailun vaiheista tekstein, kuvin, ääniraidoin ja videoklippien välityksellä. Lisää retkikunnastani voi myös lukea järjestävän yrityksen Peak Freaks :n kotisivuilta  ht tp://www.peakfreaks.com/everestnews2010.htm .  Tervetuloa mukaan seuraamaan Tango Expedition 2010 Everestin vaiheita!  Carina Ajankohtaista Tue, 09 Mar 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=199&ref=rss http://www.liisatakala.com/  Kaikkien kuvien copyright Liisa Takala       Ajankohtaista Mon, 01 Mar 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=193&ref=rss Vajaa kuukausi lähtöön ja valmistelujen tahti kiihtyy. Viime viikko meni vauhdilla treenien, sponsorineuvottelujen, pari haastattelun ja muiden valmisteluiden merkeissä. Yhteistyörintamalla tapasin erään kansainvälisen softafirman Pohjoismaiden johtajan, jonka tapasin Aconcaguan kiipeilyllä, ja joka haluaa lähteä yrityksensä kanssa mukaan Everest-hankkeeseen. Jälleen kerran voin vain iloita miten tämän projektin kautta olen törmännyt upeisiin ihmisiin ja asioihin. Itsekin vuorikiipeilyyn hurahtaneelle ja entiselle Ruotsin armeijan lentäjän Matsille ei tarvinnut selitellä hankkeeni motiiveja ja sponsorineuvottelut meinasivat unohtua kaiken muun mielenkiintoisen keskustelun lomassa. Myös yrityksen myymä tuote sai minutkin innostumaan, lisää siitä myöhemmin. Myös ensimmäinen live tv-lähetys oli hauska kokemus: pääsimme Pata Degermanin kanssa kertomaan vuorikiipeilystä ja esittelemään tulevan kahden kuukauden ajan kotini: Haltin Antarctica- teltan 4Sportin uudella reippaalla otteella tehdyllä urheilukanavalla. Lähetyksen voi katsoa Media-kohdan alta löytyvästä linkistä. Varustehankinnat on pääasiassa tehty, mutta osa ulkomailta hankittavista erikoistarvikkeista on vielä saamatta. Sain uuden naisellisen punaisen untuva-asuni ja entisestään parannetut reppuni Haltilta ja varustelu on viimeisiä asustetoimituksia vaille valmis. Viimeiset puuttuvat varusteet tulivat uudelta yhteistyökumppanilta Summit Sportsilta:  http://www.summitsports.net . Osan tarvikkeista sain New Yorkin työmatkan tuliaisina- kiitos Mia. Myös todella tärkeät energiajuomat , -geelit ja -patukat on nyt valittu Maximin valikoimasta ja valmiina lähtemään mukaan kahden kuukauden energiavajetta ja palautumista auttamaan. Tiukin harjoittelu on tässä vaiheessa tehty ja nyt keskitytään pysymään terveenä, hiomaan tekniikoita ja pitämään yllä saavutettua hyvää kuntoa. Erityisen iloinen olen ohjeesta, että tässä vaiheessa pitäisi syödä hyvin ja kerätä painoa tulevaa rankkaa painonpudotusta ennakoiden. Paino onkin noussut tasaisesti treenimäärien ja ruokailun kasvaessa, eli ainakin se osuus on kunnossa;) Viime viikon treeneihin kuului aerobisen peruskunto- ja voimaharjoittelun lisäksi päivittäiset hotjoogatunnit, jotka saivat kovissa treeneissä jumiutuneen kehon hyvin auki. Lisäksi hyvää lisätreeniä tuo kodin ja kesämökin pakolliset kattojen lumityöt hangessa rämpimisineen: 50-70 senttiä lunta katoilta on nyt pudotettu- kiitos Tanja avusta! Tässä pari kuvaa viime viikon self-arrest -harjoituksista Nuuksiosta, jossa valokuvaaja Tea Karvinen http://www.teakarvinen.pictures.fi/kuvat/  oli mukana tallentamassa treenejämme PT Arri Leinon kanssa. Ensimmäisessä kuvassa Arri antaa vauhtia rinteeessä pää-edellä-luisuun, joka on tarkoitus pysäyttää hakulla. Toisessa kuvassa self-arrest asento, jolla mahdollinen rinteessä putoaminen voidaan pysäyttää. Hyödylinen taito Everestin yli kilometrin mittaisella jyrkällä Lhotsen seinämällä. Lisää kuulumisia pian! Ajankohtaista Wed, 24 Feb 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=187&ref=rss Tomorrow I will give my last interview before Everest on 4Sport (channel 9) at 21:30. After that, I will concentrate on preparing for the upcoming challenge. Welcome to watch the live show at 21:30 Ajankohtaista Sun, 21 Feb 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=185&ref=rss Parempaa harjoittelusäätä Everestille ei voisi toivoa, kuin mitä tämä talvi on Suomessa tarjonnut. Lunta on riittänyt koko alkuvuoden reilusti ja lämpötila on pysytellyt kevyen ja kovan pakkasen välillä. Välillä kelin on kruunannut kova tuuli ja lumituisku. Täydellinen treenisää. Everestillä keli voi olla kaikkea tätä, mutta moninkertaisesti. Vielä kylmempää, kovempia tuulia ja lumimyrskyjä. Hyvällä onnella Everest voi näyttää parhaat puolensa, ja päivisin voi vuoren alaosisssa aurinko nostaa lämpötilan jopa miellyttäväksi ja jäätävä huippuosuus voi olla vain Suomen pakkasten kaltainen kokemus. Sitä onko onnea matkassa sään suhteen, en minä muiden kiipeilijöiden kanssa tule tietämään kuin vasta huipulle yrittäessäni toukokuun puolivälin tienoilla, joten pahimpaan pitää varautua. Everestillä ei pääse kotiin lämmittelemään ulkoilupäivän jälkeen, vaan teltta, makuupussi ja varusteet tarjoavat ainoan suojan. Huono sää Everestillä tarkoittaa useimmiten sitä, että vuorelle ei ole asiaa, sillä olosuhteet ovat hengenvaaralliset. Siksi sään vaihteluiden seuraaminen ja ennakoiminen on elintärkeää. Uskon silti olevani etulyöntiasemassa ollessani tottunut lumeen, kylmään ja viimaan jo kotioloissa. Everstille kiipeää paljon ihmisiä, jotka ovat tuskin koskaan edes kävelleet lumella tai kokeneet kovia pakkasia. Kahden kuukauden aikana, jonka kiipeilijät viettävät vuorella ääriolosuhteissa teltoissa asuen henkinen kestävyys nousee tärkeimmäksi tekijäksi selviytymisessä. Sääolosuhteiden lisäksi täytyy olla valmis sietämään jatkuvaa fyysistä epämukavuutta: äärimmäisiä fyysisiä ponnisteluita, väsymystä, pahoinvointia, sairastelua sekä henkistä epämukavuutta. Fyysisen harjoittelun lisäksi valmistautuminen Everestille pitääkin sisällään henkistä valmistautumista tällaisiin oloihin.  Fyysinen puoli tuntuu olevan kunnossa. Viimeiseen kahteen viikkoon on sisältynyt 26 tuntia treeniä juoksun, aerobicin, lumikenkäilyn, kiipeilyn, sisäpyöräilyn, joogan ja hanki- sekä mäkitreenien muodossa. Painopiste on nyt kuukautta ennen lähtöä pitkäakestoisessa kestävyysharjoittelussa ja kerran viikossa teen neljän-viiden tunnin pitkän mäki- tms harjoituksen ulkona. Samalla yritän löytää paukkuja henkiselle puolelle totuttelemalla kylmään avannossa, lukemalla muiden vuorikiipeilijöiden kokemuksia ja varmistamalla, että varusteeni ovat niin hyvät kuin mahdollista. Everestillä pienilläkin asioilla on iso merkitys. Yhteistyörintamalla on myös ehtinyt tapahtua paljon. Uusina yhteistyökumppaneina Poolia www.poolia.fi ja Intrum Justitia www.intrum.fi liittyivät mukaan matkalle kohti maailman kattoa. WWF Suomen kanssa jatkamme todella mielenkiinoisen yhteistyön rakentamista ja ensimmäinen blogikirjoitukseni WWF Suomen sivuilla on nyt luettavissa sivuilta:   http://www.wwf.fi/villiplaneetta/2010/02/matkalla-maailman-katolle-carina-raiha/ Myös yhteistyö hyväntekeväisyysjärjestö Mano a mano:n kanssa on konkretisoitunut. Suunnitelmanani on ennen Everestille kiipeämistä käydä Kathmandussa tapaamassa orpokodin lapsia, joita Mano a manon auttaa rahoittamalla mm. heidän koulunkäyntiään 18-vuotiaaksi asti:   http://www.manoamano.info/fi/  Mediatyökin on jatkunut vilkkaana, ja viimeisimmät haastattelut urheilu-lehteen ja eräälle verkkosivulle tullaan julkaisemaan maalis-huhtikuun aikana. Jo ilmestyneen Sport-lehden haastattelun voi lukea 02/10 numerosta tai myöhemmin Media-linkin alta.  Tässä vaiheessa Everest-hanketta on valmistaumiselle omistauduttava lähes kokonaan. Ystävien tapaaminen pitää liittää harjoitteluun tai siirtää Everestin jälkeiseen elämään. Onneksi ehdin tavata joitakin ex-kollegoitani ja muutamia tärkeitä ystäviäni sekä juhlistaa isäni 83-vuotissynttäreitä ennen viimeisen kuukauden täydellistä keskittymistä tulevaan.  Me muut tapaamme Ison E:n jälkeen:) Oheisen linkin alta kuvia viime viikkojen harjoituksista Nuuksiosta: http://picasaweb.google.com/cr30169/TrainingInNuuksioFinlandInFebruary2010# Lisää kuulumisia pian!  Ajankohtaista Sun, 14 Feb 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=181&ref=rss MAANANTAI: Aamu alkoi kevyellä lenkillä Espoon rantapoluilla sopivan lumisilla ja liukkailla poluilla. Päivällä oli vuorossa erään naistenlehden kuvaukset, joissa kuvaaja melkein pääsi pelastamaan minua heikoista jäistä ja pääsin avantoon ihan tarkoituksellisestikin. Kuvauksista suoraan saman lehden haastatteluun ja illalla vielä kolme tuntia treeniä: fitpallo-, tanssi- ja combat- tunnit. TIISTAI: Sarfvikin golfkenttä Kirkkonummella tarjosi upeat puitteeet 1.5 tunnin aamupäivän hiihtolenkille umpilumessa. Sää oli aurinkoinen, mutta edellisenä yönä satanut lisälumi tarkoitti, sitä, että teimme ladun koskemattomaan hankeen. Se sopi minulle ja treenikaverilleni Cho Oyulle tähtäävälle Mia Graeffelle hyvin pieneksi extrahaasteeksi. Illalla jatkoimme kiipeilyjutusteluja Stadikalla, jonne matkasin Mian vuorikiipeilyn seikkailuille vertoja vetävässä autokyydissä. Suomen Alppikerhon järjestämässä tilaisuudessa Veikka Gustafsson kertoi kokemuksistaan 14x 8000 metristen vuorten valloituksilta. Kolmituntiseksi tarkoitettu tilaisuus venyi yli nelituntiseksi, kun Veikka kertoi huimasta 16-vuotisesta urastaan. Itse liikutuin erityisesti Veikan kokemuksista, kun hän ensimmäisenä suomalaisena valloitti Everestin vuonna 1993, ja miten se oli muuttanut hänen koko elämän. Acon jälkeen hieman hakusessa ollut motivaatio vuorikiipeilyyn vaihtui taas innoksi ja mietin, mitenköhän oma elämäni tulee Everestin myötä muuttumaan. Jo nyt tuntuu kaikki olevan mahdollista:=) KESKIVIIKKO: Misun hammasleikkaus vei päivän päähuomion, mutta mahtui siihen kaksi tuntia harjoittelua: Combat- ja Power-tunnit TORSTAI: Lenkkeilin reilun tunnin kantoapua pyytäneiden ystävieni kotiin Soukkaan, jossa 1.5 tuntinen kivisen, 3-metrisen keittiötason kanto kuudenteen kerrokseen kävi hyvänä lihaskuntotreeninä. Illalla tapasin pääsponsorini HCS:n yhdessä pr-ja markkinointitoimistojen kanssa ja tulevan suunnittelun lomassa kilistimme Aconcaguan valloituksen ja hankkeen tähänastisen menestyksen kunniaksi. Median ja yleisön kiinnostus on ollut valtavaa, kiitokset hyvästä yhteistyöstä HCS, Push ja Republic. PERJANTAI: Aamulla tapasin WWF:n edustajat yhdessä PR-toimistoni kanssa ja suunnittelimme tulevaa yhteistyötämme Himalajalla. Lisää yhteisestä kampanjastamme piakkoin sekä näillä, että WWF:n sivuilla. Päivällä oli vuorossa haastattelu erään sponsorini asiakaslehteen ja iltapäivällä treenit PT:ni Arrin kanssa 1.5 tuntia Malminkartanon mäen hangissa rämpien. Hauskaa oli taas! LAUANTAI: 2.5 tunnin xycling maraton tuntui kevyeltä, kunto tuntuu olevan kohdallaan. Illalla hyvin ansaittua rentoutumista. SUNNUNTAI: Sain tilaisuuden tutustua happinaamarin käyttöön paloasemalla. Vaikkakin kyseessä oli erilainen happilaite kuin Everestillä käyttämäni, ajatus 7800 metristä ylöspäin käyttöön tulevan maskin ja lisähapen käytöstä tuntuu jo vähemmän oudolta. Ajankohtaista Sun, 31 Jan 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=177&ref=rss Tänään on tasan kaksi kuukautta siihen, kun matkani maailman korkeimmalle vuorelle alkaa. Aconcagualta paluusta on vain kaksi viikkoa, mutta seuraavaan isompaan koitokseen valmistautuminen pitää olla jo täydessä vauhdissa. Nämä kaksi viikkoa ovat olleet työntäyteisiä, kun kolmen viikon poissaolon jälkeen kotona odottivat arkiaskareet reissussa rähjääntyneiden varusteiden huoltoineen sekä myös rähjääntyneen reissaajan huolto. Ison osan ajasta on vienyt myös mediatyö useine lehti-ja radiohaastetteluineen, joista Helsingin Sanomien ja Aamulehden jo julkaisut artikkelit ovat pian luettavissa Media-linkin alta. Parin viikon palauttelevien treenien ja kiireisimmän mediarumban väistymisen jälkeen tuntuu, että olen vasta nyt takaisin normirutiineissa ja valmistautuminen Everestille voi alkaa täysillä. Viime viikon perjantaina sain kunnian osallistua Nepalin suurlähetystön järjestämään tilaisuuteen, jossa palkittiin Suomen ja Nepalin välisiä suhteita edistäneitä suomalaisia henkilöitä ja yrityksiä. Palkittujen joukossa olivat mm. kaikki Everestin sekä muiden Nepalin merkittävien vuorien huiputtaneet henkilöt, matkatoimistoja sekä toimittajia. Tilaisuudessa puhui suurlähettilään lisäksi WWF:n kehitysyhteistyöasiantuntija Sami Tornikoski kestävästä matkailusta ja myös tulevasta yhteistyöstämme Himalajalla. Palkittujen ja mukana olleiden joukossa oli paljon tuttuja, mm. minunkin projektiani edesauttaneet seikkailija Patrick "Pata" Degerman, toimittaja Artturi Kröger ja personal trainer Arri Leino, mutta myös muutama uusi kiipeilijätuttavuus. Yksi heistä oli Tuomas Sovijärvi, joka yhdessä Samuli Mansikan kanssa valloitti Ama Dablamin huipun vuonna 2005 ja jonka seuraava haaste on upea seikkailukilpailu Patagonian Expedition Race. Lisää Tuomaksen projektista löytyy hänen kotisivuiltaan  www.sovijarvi.com . Viime viikkoon mahtui myös kaksi hienoa treenipäivää hyvässä seurassa Suomen upeasta talvesta nauttien. Sääolosuhteet olivat mitä parhaimmat Everestille harjoittelua varten kovine tuulineen ja pakkasineen. Torstai-aamun harjoituspaikkana oli Uutelan niemi Helsingissä ja lajina umpihankitreenit yhdessä Tuomaksen kanssa. Kolme tuntia vierähti kuin huomaamatta sauvojen kanssa metsässä ja meren jäällä tuiskussa ja lumihangessa peuhaten. Perjantaina oli vuorossa kahden tunnin lumikenkäily Espoon Oittaan metsissä ja Bodom-järven jäällä hieman lämpöisemmissä, mutta yhtä tuulisissa oloissa Mian kanssa. Mia Graeffe on myös tekemässä suomalaista naisvuorikiipeilyn historiaa kiipeämällä Himalajan 8201m korkealle Cho Oyun vuorelle tänä keväänä. Mahtavan lumikenkäilypäivän kruunasi sauna ja avanto lumituiskussa. Alla olevista linkeistä pääset kätsomaan kuvia Aconcaguan kiipeilystä ja viime viikon treeneistä: http://picasaweb.google.com/cr30169/Aconcagua http://picasaweb.google.com/cr30169/TrainingWithTuomasSovajarviAndMiaGraeffe Tervetuloa myös liittymään ryhmäämme Facebookissa: Tango Expedition 2010: Mount Everest http://www.facebook.com/group.php?gid=165468041729&ref=ts Lisää uutisia taas pian, Carina Ajankohtaista Sun, 24 Jan 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=173&ref=rss Kuuntele viimeisimmät kuulumiset Aconcaguan matkalta ja muutenkin Radio Rockin taajuudelta maanantaina, 25.1. kello 8:35 Ajankohtaista Sun, 24 Jan 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=175&ref=rss   Viikko kotioloja on nyt takanapäin ja on aika summata Aconcaguan kiipeilyn kohokohtia. Kansainvälinen retkikuntamme suoriutui urakasta ennakoitua nopammin, ja kaiken kaikkiaan kiipeilyyn kului aikaa reilut kaksi viikkoa.    Lähestyminen Kiipesimme vuorelle Vacas Valleyn kautta ja laskeuduimme vuoren toista (länsi) puolta alas. Matka alkoi argentiinalaisesta Mendozan kaupungista, josta jatkoimme Punta de Vacasiin 2400 metriin, mistä alkoi kolmipäiväinen lähestymismarssi kohti perusleiriä. Marssimme kuivassa ja kuumassa laaksossa 5-7 tuntia päivässä ja  toisen päivän lopussa näimme vihdoin ensi kertaa kohteemme, Aconcaguan 6962m, edessämme. Uuden vuoden aattona saavuimme perusleiriin, Plaza de Argentinaan 4200 metriin, jossa vietimme vuoden vaihtumisjuhlaa ensimmäisten korkean ilmanalan vaikutusten lomassa. Täällä kaikilla alkoi olla lievää pahoinvointia, päänsärkyä, vatsavaivoja ja unettomuutta ja kaksi tiimimme jäsentä sairastui flunssaan.    1-leiri 4700m Pääsimme kuitenkin kaikki jatkamaan matkaa ja kolmen yön jälkeen siirryimme 1-leiriin 4700 metriin. Käytimme kahden kantamisen tekniikkaa eli kävimme ylemmissä leireissä viemässä sinne varusteita ennen varsinaista muuttoa ja annoimme keholle aikaa sopeutua korkeuteen. Etenimme kolmen kiipeilypäivän ja yhden lepopäivän jaksoissa. 1-leirissä vietimme kaksi yötä, joista toisen yön jälkeen kaksi retkikunnan jäsenistä päätti luovuttaa. Kova tuuli, kylmyys ja väsymys leirioloineen olivat heille liikaa ja heidät vietiin alas vuorelta. Heidän lähtö helpotti omaa heikkoa muonitustilannettani, kun kettu oli syönyt evääni 1-leirin varustekätköstä. Mutta jokainen joutui kantamaan tavallista enemmän, kun kaksi sairastavaa oli ajoittain pois pelistä ja kaksi lähti kotiin.    2-leiri 5300m Siirtymisemme 2-leiriin sujui todella vaikeissa oloissa, kun tuuli voimistui myrskyksi ja oli puuskissa jopa yli 40 m/s. Leiripaikka sijaitsi avonaisella paikalla, jossa tuuli puhalsi niin, että pystyssä pysyminen oli hankalaa eikä teltan ulkopuolelle juuri ollut asiaa pakollisten menojen lisäksi.    3-leiri 5800m Seuraavana päivänä siirryimme tyytyväisinä 3-leiriin, joka sijaitsi 5800 metrissä aivan puolalaisen jäätikön kupeessa hienoissa maisemissa. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen siirryimme jo yhden yön jälkeen 4-leiriin jättäen lepopäivän väliin johtuen uhkaavasta myrskysäärintamasta, joka alkaisi juuri suunnitelman mukaisena huiputuspäivänä.    4-leiri 6200m  Siirtymistä 4-leiriin edelsi uneton yön myrskytuulen hakatessa koko yön ja aamun telttoja, mutta laantui sen verran, että pääsimme matkaan. Lähdimme huiputusyritykseen 10.1. aamulla kello 8 reilussa pakkasessa ja tuulessa. Strategiamme oli oikea, sillä noin seitsemän tunnin kiipeämisen jälkeen seisoimme Aconcaguan huipulla, lähes 7 kilometrissä, väsyneinä ja hieman kylmissämme mutta ennen pahimman myrskytuulen voimistumista. Laskeutuminen 4-leiriin kesti kolme tuntia. Vietimme 4-leirissä vielä yhden uskomattoman tuulisen unettoman yön ennenkuin lähdimme kahden päivän vaellukselle alas vuorelta. Laskeuduimme vuoren länsipuolen perusleiriin Plaza de Mulasiin, josta jatkoimme toisen pitkän vaelluspäivän läpi aavikkoista laaksoa Penitentesiin ja takaisin Mendozaan.    Kaiken kaikkiaan matka oli yllättävän raskas, sekä fyysisesti että henkisesti. Aconcagua ei ole teknisesti vaikea vuori kiivetä, mutta pitkä yhtenäinen olo vuorella kaikki varusteet kannossa rankoissa olosuhteissa teki siitä haastavan ja sisua vaativan. Ystävän luovuttaminen kesken reissun ei helpottanut asiaa. Kunto tuntui riittävän hyvin, eikä korkeuskaan tuottaut suurempia ongelmia, mutta monet unettomat yöt, vatsavaivat ja energianpuute verottivat voimia huiputuspäivänä. Energian ja juotavan tankkaus helpottivat kuitenkin heti oloa ja palauduin nopeasti normaaliin kuntoon. Opin paljon varsinkin henkisen valmentautumisen puolella ja tulen hyödyntämään oppimaani Everestille valmistautuessani.   Matkan tarkoituksena oli Everestille valmistautumisen lisäksi testata myös Everestille tulevia varusteita. Mukanani olleet Haltin vaatteet, vaelluskengät, reput ja makuupussi toimivat hyvin, ja saivat paljon positiivista huomiota muiden retkikuntien jäseniltä. Vaelluskengät istuivat hyvin jalkaan ja pitkistä kivikkoisista marssipäivistä huolimatta jalat säilyivät rakoitta ja hyvässä kunnossa. Reppuni olivat kovalla koetuksella parhaimmillaan lähes 30 kilon taakkoineen, mutta kestivät hyvin ja mikä tärkeintä tuntuivat mukavilta. Vaatteita käytössäni oli neljä eri kerrosta, joita lisäiltiin ja vähennettiin joustavasti tilanteiden mukaan. Perusleiristä ylöspäin kiipesin painorajoituksista johtuen vain Milletin Everest-ylävuoristokengillä, jotka olivat todella lämpimät, mutta suurimman osan aikaa Aconcagalle turhankin massiiviset kengät. Pahimmassa tuulessa ja pakkasessakaan minun varpaat eivät palelleet. Kiipeilyvarusteista pääsin testaamaan Petzlin ultrakevyttä Charlet Snowwalker-hakkua ja Pezlin Vasak-jäärautoja, jotka molemmat toimivat hyvin. Samoin käytössäni olleet Pezlin Tactikka XP otsalamppu, TSL:n Vanoise vaellussauvat ja Julbon Explorer-aurinkolasit toimivat hyvin. Varusteet Everestiä varten on siis pääosin testattu ja kunnossa.   Olennainen osa vuorikiipeilyn onnistumista on oikea ruoka- ja nestehuolto. Nestettä pitää tankata useita litroja päivässä huolimatta pahoinvoinnista ja lumesta sulatetun, kemiallisesti puhdistetun veden pahasta mausta huolimatta. Tässä apunani oli Maximin urheilujuomat, jotka palauttavien tai energisoivien vaikutuksien lisäksi toivat nesteeseen hyvää makua. Kiipeilypäivinä emme pysähtyneet valmistamaan lounasta, vaan pitkien päivien pelastuksena oli Maximin urheilupatukat ja muut välipalaherkut. Tämän pitkän ja elimistölle raskaan matkan peruskuntoa ylläpidin Hankintatukun eri vitamiineilla ja luontaistuotteilla. Everestille tiedän nyt ottaa mukaan ravintoa, joka maistuu myös korkealla ruokahalun mentyä ja varmasti myös luontaistuotteita, jotka pitävät kuntoa yllä pitkän reissun aikana.   Päiväkirjani päivityksen hienosti toimineen satelliittipuhelimen välityksellä mahdollisti Hansabaltic Oy ja Bulk.fi-palvelu. Kiitokset myös Suomessa avustaneet pitkäaikaiset yhteistyökumppanini Markkinointitoimisto Push!, PR-toimisto Republic of Communications, Woima ja pääyhteistyökumppanini HCS.   Matkani yksi tarkoitus oli myös antaa palautetta Health Care Success Oy:n uuden lanseerattavan tuotteen, Tangon, tuotekehittelyä varten.  Myöhemmin tänä vuonna lanseerattavassa sykekellon keksijän Seppo Säynäjäkankaan uudessa hyvinvoinnin motivaattorissa Tangossa tulee korostumaan helppokäyttöisyys ja toimintavarmuus ääriolosuhteissakin. Odotan itsekin innolla tuotekehittelyn tuloksia ja laitetta käyttööni Everestille. Lisää tietoa Tangosta kevään kuluessa!   Kiitokset kaikille matkan järjestelyissä mukana olleille ja sitä seuranneille. Nyt jatkuu harjoittelu ja valmistautuminen sinne kaikkein korkeimmalle. Everest odottaa.  Ajankohtaista Fri, 15 Jan 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=171&ref=rss Juuri kun luulimme, etta pahimmat koettelemukset olisivat ohitse, viimeinen yo 4-leirissa ja laskeutuminen sielta alas antoivat meille viela viimeiset kunnon haasteet. Yon aikana tuuli voimistui myrskyksi ja riepotteli telttaa niin, etta telttakangas painui kasvojen korkeudelle. Kahdeksan tuntia valvoimme jannittaen kestaako teltan rakenteet. Aamullakaan tuuli ei helpottanut, mutta meidan oli lahdettava laskeutumaan. Todella vasyneina ja kylmissamme laskeuduimme kuusi tuntia loputtomia kivi- ja sorarinteita alas perusleiriin Plaza de Mulas:iin vuoren toiselle puolelle. Nukuimme kaikki keittioteltan lattialla, mika tuntui luksukselta edellisten viikkojen olosuhteisiin. Seuraavana paivana halusimme mahdollisimman pian kohti Penitentesia, jonne kavelimme kahdeksan tuntia kuivassa eramaassa yltapaalta polyssa. Kolmen tunnin ajon jalkeen saavuimme Mendozaan, missa odotti hotelli, sanky, puhdas vesi ja ruoka. Saapuessamme ison hotelliketjun aulaan haisevina, yltapaalta liassa ja polyssa, jaahakut kadessa saimme yllattavan hyvaa palvellua kun meidat ohjattiin nopeasti omiin huoneisiin. Nyt on aika lahtea kotia kohti. Kiitos kaikille matkaa seuranneille ja tervetuloa lukemaan kokoomaraportti kiipeilysta piakkoin. Terveisin, Carina Ajankohtaista Sun, 10 Jan 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=169&ref=rss Kuuntele Carinan fiilikset Etelä-Amerikan korkeimman vuoren huipulta. Satelliittipuhelinviesti 9 linkki Ajankohtaista Sat, 09 Jan 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=167&ref=rss linkki Ajankohtaista Fri, 08 Jan 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=165&ref=rss linkki Ajankohtaista Tue, 05 Jan 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=163&ref=rss linkki Ajankohtaista Fri, 01 Jan 2010 23:27:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=161&ref=rss Herasimme tanaan helikopterin aaneen, kun kakkosleirissa sairastunut Stuart evakuoitiin vuorelta. Nestetta keuhkoihinsa sanut hongkongilainern vanhempi herrasmies joutui unohtamaan unelmansa kiiveta tyttarensa kanssa kaikkien maanosien korkeimmat vuoret. Olemme viettaneet lepopaivaa perusleirissa 4200 metrissa ja nauttineet upeasta auringonpaisteesta ja lahes tuulettomasta saasta ja levosta. Lepo tulikin tarpeen kolmen rankan paivan jalkeen ja ennen edessa olevaa 11 vuorellaolopaivaa. Olemme huoltaneet varusteita, valmistautuneet huomiseen varusteiden kantoon ykkosleiriin. Huomisesta tulee yksi rankimmista paivista, kun joudumme kantamaan henkilokohtaisten tavaroiden lisaksi isoimman maaran ruokaa ja polttoainetta. Painoa tulee jokaiselle reppuun n. 30 kg ja pelkka ylosnousu saa haukkomaan henkea naissa korkeuksissa. Korkeuseroa huomiselle nousulle tulee 500 metria ja aikaa siihen menee noin 5 tuntia. Palaamme perusleiriin viela yhdeksi yoksi, kunnes edessa on 10 paivaa putkeen vuorella ja olemme omillamme, Kiipeilypaivina syomme vain kevytta evasta, jotta kantamusten paino pysyy mahdollisimman alhaisena ja yleensa ruokahalu katoaa ylhaalla. Kuuden hengen tiimistamme lahes jokaisella on ollut lievia oireita korkeudesta; paansarkya, pahoinvointia ja unettomuutta, mutta kaikki lapaisimme tamanpaivaisen laakarintarkastuksen ja saimme luvan nopusta vuorelle. Viiimeistaan nyt on kaikille alkanut valjeta millaisen haaste meilla on edessa. Jo nyt olemme yltapaalta tomussa,vasyneita ja ylhaalla saaolosuhteet ovat huomattavasti kylmemmat ja tuulisemmat. Saaaennuste ei lupaa parannusta kovaan tuuleen huipulla, mutta sinne on onneksi viela 10 paivaa. Pienta vasymysta lukuunottamatta mieli on korkealla ja valmiina koitokseen.   Ajankohtaista Fri, 01 Jan 2010 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=151&ref=rss linkki & linkki Ajankohtaista Wed, 30 Dec 2009 19:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=141&ref=rss linkki Ajankohtaista Wed, 30 Dec 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=131&ref=rss linkki Ajankohtaista Mon, 28 Dec 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=91&ref=rss Alun vaikeuksista huolimatta tuntuu hienolta olla matkalla kohti seikkailua, jota varten on vuodatettu paljon hikea ja tehty lukemattomia tunteja toita. Vaikka Aconcagua on valitavoite ennen Everestin kevaista kiipeilya, odotan yhta lailla hienoja elamyksia, upeita maisemia ja vuorikiipeilyn iloja hyvassa seurassa.  Vaikka kodin ja laheisten jattaminen tuntuu aina haikealta, ajatukset ovat jo siirtyneet kohti tulevaa koitosta. Misu-kissakin on hyvassa hoidossa ja tekniikan ihmeiden, satellittipuhelimen ja internetin avulla voin pitaa yhteytta laheisiin matkan edetessa. Kaupungista lahdettyamme olen enaa satelliittipuhelimen varassa, jolla soitan Suomeen tervehdyksia, jotka paivitetaan paivakirjaani seka aaniraitojen, etta tekstin muodossa. Nyt on mielestani vaikeimmalta tuntuva osuus, 46 tunnun matkustus kohti retken alkupistetta, Mendozaa, kohta takana. En ollut uskoa silmiani kun Haltin isot merkit nakyivat liukuhihnalla ja laukkuni saapuivat tanne Buones Airesiin kuten pitikin! Nyt on enaa viimeinen, kahden tunnin siirtyminen Mendozaan edessa, jossa muu retkikunta jo odottelee minua. Muita tulevia fyysisia haasteita odotankin innolla. Huolimatta siitakin, etta viimeisen viikon harjoituksissa kipeytyneessa oikeassa polvessani todettiin rustovamma ja reisiluustakin loytyi pieni halkeama. Vammat ovat kuitenkin pienia ja mahdollisesti vanhojakin, joten sain vahvistuksen siihen, etta voin kiiveta. Tosin 20kg paino selassa tuottaa varmasti tuskaa vamma-polvelle, mutta en odottanutkaan reissusta helppoa;) Odottavin ja positiivisin mielin siis kohti Amerikan korkeinta vuorta! Matkani alussa on mieltani lammittanyt lukuisat ystavilta tulleet kannustavat viestit. Vaikka lahdinkin seikkailuun yksin, tuntuu koskettavalta voida jakaa kokemus kanssanne. Kiitos Leena, Tanja, Jarno, Hanna, Jukka, Mia, Jan, Ursula, Mikko, Tom, Maria, Riina ja aiti ja isa ja te monet muut.   Ajankohtaista Sat, 26 Dec 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=71&ref=rss Terveisiä Helsinki-Vantaan lentokentältä matkalla kohti Argentiinaa ja Aconcaguaa! Vihdoin kuukausia valmisteltu kiipeilyreissu voi alkaa! Edessä on yli 25 tuntia lentokoneessa ja -kentillä, ennenkuin pääsen tapaamaan muut kiipeilykaverini. Ensimmäinen lentopätkäni Madridiin on kaksi tuntia myöhässä lumen takia, ja jännitän ehdinkö seuraavalle, pitkälle lennolle kohti Santiago de Chileä ajoissa. Chilestä matka jatkuu vielä Argentiinaan Mendozaan, jossa olisi oltava perillä viimeistään sunnuntai-iltana, ja mieluiten tavaroiden kanssa. Matkatavaraa kertyi 35 kiloa, mutta onneksi selvisin ensimmäisen pätkän ilman ylipainomaksuja. Katsotaan tehoaako charmi seuraavassa matkatavarapunnituksessa.. Tulen pitämään päiväkirjaa retkikuntamme etenemisestä satelliittipuhelimen välityksellä, joten tervetuloa seuraamaan matkaa Amerikan korkeimmalle vuorelle, Aconcagualle. Nyt kohti Madiridia ja jännittämään ehdinkö ajoissa seuraavalle etapille!           Ajankohtaista Sat, 26 Dec 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=121&ref=rss Tässä Carinan ensimmäinen ääniraita satelliittipuhelimen välityksellä: linkki Ajankohtaista Wed, 23 Dec 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=111&ref=rss Kuvissa mäkiharjoituspaikkani Helsingin Malminkartanossa ja talviuintipaikkani Espoossa. Ajankohtaista Mon, 21 Dec 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=61&ref=rss Olen todella iloinen voidessani kertoa viime viikon lopulla solmimastani yhteistyöstä WWF:n kanssa. Minut nimettiin WWF Suomen Luonnon lähettilääksi ja yhteistyön kautta saan mahdollisuuden olla mukana tärkeissä iilmastonmuutokseen, kestävään matkailuun ja kehitykseen liittyvissä asioissa. Tango Expedition Everest 2010:n aikana tulen raportoimaan valmistautumisesta, tunnelmista ja Himalajan näkymistä täällä omilla verkkosivuillani, mutta myös WWF:n Villi Planeetta- blogissa. Ohessa yhteistyöstä julkaistu lehditötiedote: Vuorikiipeilijä Carina Räihästä WWF:n Luonnon lähettiläs Vuorikiipeilijä Carina Räihä on nimetty WWF Suomen Luonnon lähettilääksi. Carina Räihä tukee WWF:ää erityisesti ilmastonmuutokseen ja kestävään matkailuun ja kehitykseen liittyvissä asioissa. Carina Räihä aikoo ensi vuoden maaliskuussa ensimmäisenä suomalaisena naisena valloittaa maailman korkeimman vuoren, Mount Everestin. WWF:n vapaaehtoisten öljyntorjuntajoukkojen aktiivinen jäsen muutti äskettäin elämänsä kertaheitolla, kun hän irtisanoutui työstään pankkialalla ja ryhtyi vuorikiipeilijäksi. Carinan historiallinen ja ainutlaatuinen vuorikiipeilyhanke on nimeltään Tango Expedition 2010. Vuorikiipeilyä ja ympäristöasioita ei yleensä yhdistetä toisiinsa. Vuorikiipeilijäkin voi silti ottaa ympäristöasiat huomioon. ”Matkanjärjestäjät ja varusteet voi valita ympäristöystävällisesti. Everest-hankkeessani retkikunta noudattaa vihreää linjaa: ruoka ostetaan paikallisilta ihmisiltä, ja majoitus perusleiriin matkatessa on paikallisten kotona. Myös osa kiipeilyvarusteistani on valmistettu kierrätysmateriaaleista”, Carina kertoo. Vuorikiipeilijä pääsee kiipeillessään näkemään maisemia ja elinympäristöjä, joita muut näkevät korkeintaan lentokoneesta. Valitettavasti ilmastonmuutos uhkaa näitä elinympäristöjä ja lumihuippuisilla vuorilla eläviä lajeja, kuten lumileopardia. ”Upeat maisemat ovat iso osa vuorikiipeilyn viehätyksestä, ja luonnon tuntee vahvasti, vaikka kiipeillessä onkin keskityttävä turvallisuuteen. Olen iloinen siitä, että pääsen näkemään esimerkiksi Himalajan ainutlaatuisia jäätiköitä, mutta olen samalla huolissani näiden alueiden tulevaisuudesta”, Carina Räihä sanoo. Carina Räihä raportoi sekä matkaan valmistautumisesta että tunnelmista ja näkymistä itse kiipeilyn aikana WWF:n Villi Planeetta -blogissa www.wwf.fi/villiplaneetta . Ensimmäinen blogi julkaistaan tammikuussa 2010. WWF Suomi tukee useita hankkeita Himalajan alueella ulkoministeriön rahoituksen avulla. Upeiden lajien kuten tiikerin, sarvikuonon ja lumileopardien sekä alueen metsien suojelun lisäksi WWF tekee alueella myös ilmastonmuutoksen vastaista työtä muun muassa hankkimalla biokaasu-uuneja paikallisille asukkaille. Lisää tietoa: Carina Räihän Tango Expedition 2010 –hanke:  www.carinaraiha.com WWF Suomen hankkeet Nepalissa: www.wwf.fi/ymparisto/ulkomaan_hankkeet/nepal/ WWF:n ilmastotyö:  www.wwf.fi/ymparisto/ilmastonmuutos Ajankohtaista Sun, 13 Dec 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=51&ref=rss ..kun on mukavaa. Viime viikko meni siivillä ja havahduin tosiasiaan, että nyt on enää kaksi viikkoa aikaa olla valmis Amerikan korkeimmalle vuorelle. Fyysisesti tunnen olevani vahvassa kunnossa, kun edellisen viikon orastava flunssa ja vatsaoireilu kääntyi tehokkaaksi treeniviikoksi, mutta auki olevia asioita on enemmän kuin aikaa. Jouluvalmisteluihini tulee kuulumaan varusteiden, vakuutuksien ja lääkkeiden hankintaa sekä muita käytännön järjestelyitä tulevaa lähes kuukauden poissaoloa ajatellen. Viime viikolla aloitin treenauksen harjoitusohjelman mukaisesti, ja siihen kuului kahden päivittäisen treenitunnin lisäksi kaksi lajinomaista mäkiharjoitusta 20 kilon repun kanssa.  Kolmas mäkiharjoitus tuli tehtyä, kun ilokseni sain seurakseni kaksi pirteää kiipeilijänaista, Mian ja Noran. Suomalaisia naiskiipeilijöitä on harvassa, joten oli todella hauskaa jakaa kiipeilykokemuksia ja haaveilla yhdessä uusista. Näyttää siltä, että ensi vuonna suomalaisen naiskiipeilyn saralla tulee tapahtumaan paljon. Tsemppiä Mialle ja Noralle! Perjantain treenit Arri-valmentajan kanssa olivat astetta rankemmat, ja Malminkartanon pikkumäkikin alkoi tuntua haastavalta kun painon lisäksi mäkeen pistettiin vauhtia. Lisäksi löytyi uusia reittejä puskien keskellä, erilaisia tapoja tulla mäkeä ylös ja hyvän sparrauksen avulla harjoitus, joka yksin olisi jäänyt tekemättä. Ja mikä parasta, hauskaa oli! Aconcaguan päässä kaiken pitäisi olla kunnossa. Tosin lentoyhtiö LAN ilmoitti, että paluujatkoyhteyteni on muutettu siten, että vaihtoon Chilestä kohti Eurooppa jää aikaa vajaa tunti. Toivon kuitenkin, että retkikuntamme selvittää Aconcaguan huiputuksen aikatalua nopeammin ja pääsen paluumatkalle jo suunniteltua aiemmin. Tulen kiipeämään retkikunnassa, jota johtaa amerikkalaisen AlpineAscents-nimisen kiipeilyfirman kaksi opasta. Retkikuntaamme kuuluu heidän ja itseni lisäksi 2 amerikkalaista, yksi taiwanilainen, yksi englantilainen ja jamaicalainen kiipeilykaverini Adam. Odotan jo innolla hulvattoman hauskan Adamin tapaamista monen vuoden jälkeen ja aina on hienoa tavata myös uusia kiipeilijöitä ympäri maailmaa!  Samanaikaisesti jatkuu valmistautuminen Everestille asiaankuuluvine fiilistelyfilmeineen ja -kirjoineen. Edmund HIllaryn ja Tensing Norgayn ensinoususta Everestille vuonna 1953 kertova filmi ja kirja ensimmäisen suomalaisen, Veikka Gustafssonin kokemuksista samaisella vuorella 40 vuotta myöhemmin olivat todella mielenkiintoisia. Vaikka tarinat eivät aina ole onnellisia, pelkkä dvd:n katselu tai kirjan lukeminen saa aikaan voimakkaan halun päästä jo matkaan. Tekstin lomasta löysin myös oman mottoni: Ihminen voi tehdä sen mitä haluaa, kun vain haluaa tarpeeksi.  Ensi viikolla kerron lisää Aconcagualle mukaan lähtevistä varusteista ja toivottavasti pääsen myös kertomaan uutisia uusista yhteistyökumppaneista. Silä välin voit käydä lukemassa Media-linkin alta uusimman julkaistun artikkelin WWF:n Pandan polussa. Toivottavasti pääsen myös kertomaan tämän talven ensimmäisestä harjoituksesta lumessa ja kunnon pakkasessa asianmukaisissa kiipeilyolosuhteissa ja -varusteissa:) Pirteää viikkoa kaikille! Ajankohtaista Mon, 07 Dec 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=41&ref=rss Kädessäni on Iridium 9555- sateliittipuhelin ja käsilaukussani hieman epätavallisempaa täytettä; Sunlinq kannettava aurinkopaneeli -tuliaiset tänään sovitusta yhteistyöstä Hansabaltic Oy:n kanssa. Näillä pääsen raportoimaan retkikunnan edistymisestä Aconcagualla reaaliaikaisesti ja päivittämään tänne päiväkirjaani. Nykypäivää on myös oma virtalähteeni aurinkopaneeli, joka onneksi on erittäin kevyt ja kokoontaittava. Vaikka vuorilla ei juurikaan kaipaa teknisiä laitteita, on mukavaa, että olen tavoitettavissa ja minun on mahdollista kertoa kiipeilymme etenemisestä aina huipulle asti. Valmentautumistani koitokseen ohjaa nyt ammattimaisin ottein PT Arri Leino, joka on yksi niistä harvoista suomalaisista, joka on seissyt Everestin huipulla. Hänen omakohtaiset kokemukset vuorelta ja koitokseen valmistautumisesta tuovat arvokkaan lisän fyysiseen sparraukseen ja tsemppaukseen. Ensimmäinen yhteinen harjoitus sujui mukavasti Nuuksiossa loistavasta säästä nauttien, vaikka selässä oli 20 kiloa painoa. En voi sanoa nauttivani noin painavan repun kantamisesta, mutta tämän viikon harjoituksessa en taida enää päästä niin vähällä.. Yhteistyörintamalla voin tällä viikolla kertoa iloisen uutisen, joka on minulle henkilökohtaisesti erittäin mieluinen. Halusin tässä projektissa päästä kertomaan minulle tärkeistä asioista, ja tämän yhteistyön myötä siihen tulee mahdollisuus. Kerron asiasta lisää heti kun se on julkista. Yhteistyörintamalla on muutenkin vilkasta, ja olen iloinen uusista avautuneista mahdollisuuksista.  Kiitokset taas kaikille viesteistä ja toivotuksista, joita olen saanut ympäri maailmaa.  Niistä on hyvä ammentaa, kun jatkuvasti kiristyvä valmentautuminen ja hankkeen organisointi vaativat lisävoimia:) Lisää uutisia pian, terveisin Carina Ajankohtaista Fri, 27 Nov 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=31&ref=rss Tasan kuukauden päästä olen juuri saapunut Argentiinan maaperälle Mendozaan, mistä alkaa reissu kohti Amerikan korkeimman vuoren Aconcaguan huippua. Yli 20 tunnin lentomatkasta on aikaa toipua vain pari tuntia, kunnes retkikunta tapaa, alkaa varusteiden tsekkaus, ja valmistautuminen seuraavana päivänä alkavaan matkaan kohti vuorta. Kuukausi siis enää aikaa valmistautua kantamaan 20kg:n reppua, joka niissä korkeuksissa vastaa vähintään kaksinkertaista taakkaa merenpinnan tasolla. Eli reppu selkään, painoa lisää ja ulos vesisateeseen treenaamaan! Tänään treeninä saa toimia mökkipihan haravointi ja kottikärryjen työntely kuusi tuntia 10kg reppu selässä. Yllättävänn tehokasta, kokemusta on, vaikka mukavempiakin treenitapoja lienee olemassa... Kylmään totuttelussakin olen meressä uimisen lisäksi kehittänyt nopean "kotiversion". Suihku niin jääkylmällä vedellä kuin vain mahdollista ajaa samaa asiaa, kun malttaa pitää käden pois lämmin-hanasta. Virkistää kivasti, ja enää ei pienet viileät ilmat ole tuntuneet ollenkaan pahoilta ;) Talouselämä oli mukanani eräänä päivänä meri-uintireissullani, ja "Oot sä ihan hullu"-juttu on nyt luettävissä Media-linkin alta. Kova treenaus on kipeyttänyt vasemman jalan pohkeen, joka vihlaisee ikävästi aina kyykistyessä ja ylös-alas askeltaessa. Ei hyvä ajatellen tulevaa urakkaa, jossa noita ylös ja alas askelia tulee olemaan useampi. Onneksi vielä on se kuukausi aikaa saada jalka vetrymään ja toivottavasti treenaus ei siitä kärsi. Pieni kipu kasvattaa vain sisua, mutta monesti kivun takana on isompi ongelma, joka on hoidettava. Paljon on vielä muutenkin tekemistä, ennenkuin olen valmis Aconcagualle. Lähes kuukausi pois kotiympyröistä vaatii käytännön järjestelyitä ja varusteiden kokoaminen tuntuu loputtomalta touhulta. Haaveeni toteuttamisesta on tullut kokopäiväistä työtä, mutta en valita. Vaikka välillä väsyttää ja tekisi mieli tehdä muutakin, saan kuitenkin tehdä asioita, jotka ovat osa matkaa kohti unelmani tavoittelua. Joten hymyssä suin taas puhelin käteen ja reppu selässä vesisateeseen :) Reipasta viikonloppua kaikille! Ajankohtaista Sat, 21 Nov 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=27&ref=rss Pidentyneet treenit alkavat tuottaa tulosta. Parin tunnin treenien jälkeen haluaisi vielä jatkaa, mutta en uskalla riskeerata koko harjoittelua loukkaantumisella tai sairastumisella, joten yritän pysyä kohtuudessa. Kunnon noustessa treeni vain tuntuu entistäkin hauskemmalta ja spurttailu jopa marraskuisessa pilkkopimeässä aamukuudelta saa hymyilemään. Perään vielä kylmä herätys meressä ja näin se Suomen ankea talvikin tuntuu oikeastaan ihan kivalta. Sateinen viikko meni tiiviisti treenatessa ja medialle haastatteluita antaen. Linkki tämän viikon YLE:n Aamu-TV:n haastatteluun löytyy Media-painikkeen alta, samoin pian myös Talouselämän Uratien artikkeli. Kävin myös haastateltavana erääseen urheilulehteen, jonka kuvauksissa pääsin fiilistelemään Meilahden märkiä kiipeilykallioita vesisateessa. Kun nyt tulisi se lumi, niin voisi kaivaa jääraudat esiin ja lähteä testaamaan niitä mäkeen. Olen saanut paljon postia ihmisiltä, jotka haluavat toivottaa menestystä projektilleni: kiitos kaikille. Myös elämänmuutokseni tuntuu kiinnostavan monia, ja toivotan tsemppiä kaikille rohkeisiin päätöksiin ja omien unelmien toteuttamiseen. Olen kerännyt ystäviltä ja tuntemattomiltakin saamani koskettavimmat viestit nippuun ja aion ottaa "kirjan" matkaseurakseni Everestille heikkojen hetkien motivaattoriksi:) Everestin retkikuntani on nyt lopulisessa muodossaan, joten kerron siitä pian lisää verkkosivuillani. Tulen liittymään 10 muun kanssa retkikuntaan, jossa on kiipeilijöitä mm. Kanadasta, USA:sta, Englannista ja Irlannista. Minun lisäkseni retkikunnassa on kaksi naista ja loput miehiä. Retkikunta noudattaa ns. vihreää linjaa, jolla pyritään minimoimaan ympäristövaikutukset ja tekemään ympäristöystävällisiä valintoja aina kuin mahdollista. Esimerkiksi matkalla perusleiriin tulemme yöpymään paikallisten kotona ja retkikunnan ruoka ostetaan paikallisilta, sen sijaan että ruoka ja palvelut tuotaisiin ulkomailta. Itse vuorella on "Älä jätä mitään jälkiä" periaate ja kaikki sinne viedyt tavarat tuodaan myös sieltä pois. Myös osa käyttämistäni Haltin vaatteista on valmistettu kierrätysmateriaaleista. Tulen kertomaan myös käytettävistä varusteista lisää kuvien kera, kunhan varustetoimitukset saapuvat. Everestillä olosuhteet ovat sellaiset, että varusteidenkin on oltava huippuluokkaa. Ne ovat kuitenkin henkivakuutus, jolla varmistetaan myös onnistunut huipulle pääsy. Varusteiden lisäksi myös ihan oikea henki- ja tapaturmavakuuutus on syytä hoitaa kuntoon, Ensi viikolla pääsenkin toivottavasti finalisoimaan muutaman uuden yhteistyökuvion, joten niistä silloin lisää! Aurinkoista viikonloppua kaikille toivottaen, Carina Ajankohtaista Fri, 13 Nov 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=23&ref=rss Enpä olisi uskonut miten erilaisiin asioihin ja ihmisiin pääsen tutustumaan tämän projektini tiimoilta. Tällä viikolla minulla oli ilo ja kunnia lounastaa pääyhteistyökumppanini Health Care Success Oy:n toisen perustajan, Seppo Säynäjäkankaan kanssa Helsingissä. Todella mielenkiintoista kuulla, miten aikoinaan hiihtoladulta saatu idea sykemittarin kehittämisestä oli johtanut tuotteen ideoimisesta maailmanlaajuiseen suomalaiseen menestystarinaan. Nyt kehitteillä on sykemittarin seuraava "sukupolvi", hyvinvointianturi Tango, joka tulee analysoimaan sykettä monipuolisemmin kokonaishyvinvoinnin kannalta. Kukapa ei olisi kiinnostunut tietämään onko oma elämäntyyli terveyttä edistävä vai pitäisikö jotain osa-aluetta muuttaa. Odotan innolla, että pääsen testaamaan tätä innovatiivista laitetta! Everestillekään ei nykyään lähdetä ilman huipputekniikkaa repussa. Kävin tutustumassa satelliittipuhelimiin, joilla voin raportoida tekstiä, kuvaa ja ääntä sekä Aconcagualta että Everestiltä. Yllättäen kyllä satelliittien kautta viesteily ei olekaan niin kallista kuin luulin. Kylmyyden ja pitkän vuorilla vietettävän ajan vuoksi tarvitsen mukaani tehoakkuja, vara-akkuja ja vielä aurinkopaneelit oman pikku virtageneraattorin rakentamiseksi. Lisäksi tietokone ja repussa alkaakin olla oma toimisto mukana.. Kävin myös testaamassa Everest-kenkiä, joita käytetään vuoren korkeimmilla ja kylmimmillä osuuksilla. On todella tärkeää, että koko on oikea, jotta varpaat pysyvät äärioloissa lämpiminä, mutta kenkä on yhä oltava myös toimiva. Olin yllättynyt, miten kevyet isoilta ja raskailta näyttävät saappaat loppujen lopuksi olivat. Nyt enää lunta tänne Etelä-Suomeenkin, jääraudat jalkaan ja mäkeen treenaamaan! Pieni kurkkukivun alku hidasti hieman tahtia parin päivän ajan, mutta silti kaksi tuntia liikuntaa päivässä on mennyt suhteellisen kevyesti. Vaihtelun vuoksi kävin testailemassa uusia latinotanssitunteja, sisäpyöräilemässä, pumppi-tunnilla ja core-tunnilla. Huomenna vielä edessä 2.5 tunnin sisäpyöräily-maraton ja kenties lepopäivä sunnuntaina. Tänään olin lähirannalla haastateltavana ja kuvattavna erääseen lehteen. Olin kertonut, että käyn lenkin päätteeksi monesti meressä uimassa ja kuva päätettiin ottaa hyisessä meressä uidessani. Kurkkukipu ja kylmä ilma saivat epäröimään tempauksen järkevyyttä, mutta ilokseni sain seuraa talviuinnilleni ja flunssanpoikanenkin tuntui jäävän mereen. Loppupäivän olikin jo huomattavasti pirteämpi ja terveempi olo, ja illan treenitkin jaksoi hyvin. Hyvillä mielin siis viikonlopun viettoon: Hauskaa viikonloppua kaikille!:) Ajankohtaista Tue, 10 Nov 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=21&ref=rss Viime viikko hurahti vauhdilla treenien, kahden reissun järjestelyiden ja haastatteluiden merkeissä. Olen iloisesti yllättynyt hankkeeni saamasta huomiosta paitsi median, myös ystävien ja tuntemattomien suunnalta! Kiitos kaikille tsempeistä, onnentoivotuksista, neuvoista ja avuntarjouksista! Niiden voimalla jatketaan eteenpäin haasteen lähestyessä ja harjoitusten tiukentuessa. Viime viikon Etelä-Suomen Sanomien ja Urheiluruudun haastattelut löytyvät Media-painikkeen alta. Kunnon talven tehdessä vielä tuloaan Etelä-Suomeen jatkan "kuivaharjoittelua" lajinomaisilla ylämäkinousuilla, jotka vahvistavat tarvittavaa jalkalihaksien voimaa ja kestävyyttä. Kymmenen kilon reppuni tuntuu vielä köykäiseltä tulevaan kahdenkymmen kilon kantamiseen korkeuksissa. Se pistää miettimään, mitä oikeasti tarvitsen reissulla ja vähentää kirjojen yms viihdykkeiden mukaan ottamista. Onneksi kolme viikkoa Aconcaguan rinteillä sujunee ilman niitäkin hyvässä seurassa ja hienoissa maisemissa kiipeilystä, leirielämästä ja valokuvauksesta nauttien. Uusi järkkäri odottelee jo pöydällä, että pääsisin opettelemaan sen hienouksia hyvissä ajoin ennen matkaa. Aikamoinen möhkäle kyllä sekin.. Viime viikon kohokohta oli upea lumisade, kunnon puhuri merellä ja pulahdus uimaan lenkin päätteeksi. Laituri heilui niin, että sai tehdä kunnolla töitä sillä pysyäkseen. Meri ei todellakaan houkutellut, mutta tämäkin taitaa olla niitä tahtolajeja, joissa pitää vaan mennä ja uskoa, että jälkikäteen tuntuu hyvältä;) Ja kyllä tuntui. Iloisia uutisia myös yhteistyörintamalta, mutta niistä lisää myöhemmin! Lunta ja talvea odotellessa! Terveisiä kaikille! Ajankohtaista Fri, 06 Nov 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=19&ref=rss Hei ystävät, Tulevana sunnuntaina eli 8. marraskuuta kannattaa pysähtyä hetkeksi television ääreen ja katsastaa kuulumiseni Urheiluruudusta. Ohjelma tulee ulos TV1:ltä kello 20:45-21:15. Nähdään silloin! Ajankohtaista Sun, 01 Nov 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=17&ref=rss Amerikan korkeimman vuoren Aconcaguan (6962m) kiipeily lähenee vauhdilla ja järjestelyt sen ympärillä tiivistyvät. Kiipeän Aconcagualle kansainvälisen retkikunnan mukana 26.12.2009-19.01.2010. Liityn Alpine Ascents:n (www.alpineascents.com) järjestämään retkikuntaan, jotta voin kiivetä yhdessä jamaikalaisen ystäväni kanssa, joka toteuttaa omaa haavettaan kiivetä jokaisen maanosan korkein vuori ("7 Summits") . Tapasimme Itävallan korkeimman vuoren Grossglocknerin (3798m) valloitusreissulla 2002 ja nyt muodostamme neljän muun kiipeilijän kanssa Aconcagua-retkikunnan. Aconcagua ei ole kiipeilyteknisesti vaikea vuori, mutta sen korkeus ja ohut ilma tekevät siitä haastavan ja vaatii erinomaista fyysistä kuntoa. Vuoristotaudin välttämiseksi vuorella edetään hitaasti ja omaa kuntoa tarkkaillen. Perusleirin lisäksi vuorelle perustetaan neljä leiriä, joiden varustamiseen, sekä muonitukseen ja kiipeilytarvikkeisiin tarvitaan kymmeniä kiloja tavaraa. Siksi olennainen osa harjoittelua tässä vaiheessa on painavan repun kanssa treenaus, jotta keho ehtii tottua painolastiin. Kerron lähempänä lähtöä lisää, millaisin varustein Aconcagua kiivetään ja miten vuoren huipulle päästään. Käytännön järjestelyissä Aconcaguan reissu alkaa olla valmis. Varasin lennot Santiago de Chilen kautta Argentiinan Mendozaan, jossa tapaan muut retkikunnan jäsenet 25 tunnin matkustuksen jälkeen. Lennolla puutuneet jalat ja mieli ehtivät hyvin virota perusleiriin suuntautuvan 50 kilometrin trekin aikana. Uusi vuosi tulee vaihtumaan 4200 metrissä sijaitsevassa perusleirissä. Suomessa vuorikiipeilyyn valmistautuminen vaatii hieman soveltamista vuorenhuippujen puuttuessa. Niinpä oman kotini läheisyydessä sekä Helsingin Malminkartanossa sijaitsevat täyttömäet (http://fi.wikipedia.org/wiki/Malminkartanonhuippu) ovat saaneet tomittaa vuorien virkaa harjoittelussa. Kaksi tuntia sujui huomaamatta 2x5l vesitonkat repussa mäkeä ylös alas tampatessa, kun mukana oli juttuseuraa, sää mitä mainoin ja "huipulta" (90m) hienot näkymät joka suuntaan. Malminkartanon täyttömäen, "Helsingin Kilimanjaron" etuna on vaihtelumahdollisuus huipulle vievien 426 rappusen ja hiekkatien välillä. Hienoa huomata, että ennakolta tylsältäkin tuntuva harjoitus osoittautuikin loistavaksi tavaksi yhdistää ulkoilu, rankka treeni ja hyvä seura. Hyviä treenejä ja aurinkoista viikkoa kaikille! Ajankohtaista Wed, 28 Oct 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=15&ref=rss Viimeiset viikot olen keskittynyt rakentamaan hankkeelleni pohjaa, joka varmistaa sen, että voin oikeasti lähteä tavoittelemaan Everestin huippua ensi keväänä. Se on pitänyt sisällään kaikenlaista sponsorineuvotteluista tarvittavien varusteiden läpikäymiseen ja retkikunnan järjestämiseen. Nyt kun media-avaus on tehty ja tärkeimmät järjestelyt ovat valmiina, voin paremmin keskittyä henkilökohtaiseen valmistautumiseen. Pääsen pidentämään harjoittelun kestoa, tarkkailemaan paremmin ravintohuoltoa ja keskittymään myös riittävän levon saantiin. Ensimmäiseen isoon haasteeseeni, Amerikan korkeimman vuoren Aconcaguan (6962m) kiipeämiseen, on enää vajaa kaksi kuukautta ja harjoittelun painopiste siirtyy pitkäkestoiseen, vuorikiipeilyä edistävään treeniin. Eli edessä on mäen ja rappujen tamppaamista normaalin peruskuntoharjoittelun lisäksi. En aio kuitenkaan luopua muista lempiharrastuksistani Everestin takia, vaan mielestäni ilo liikkua säilyy parhaiten kun siinä on vaihtelua. Eli aerobic, jooga, tanssi ja muut mieliaktiviteetit tulevat säilymään ohjelmassa. Samalla jatkan neuvotteluja uusien yhteistyökumppanien kanssa ja jatkan käytännön valmisteluita sekä Aconcaguan että Everestin kiipeämiseen. Ajankohtaista Tue, 27 Oct 2009 0:00:00 EET http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=13&ref=rss Maanantaina pääsin kertomaan hankkeestani ensimmäistä kertaa medialle. Radio Rockin Heikelä-Linnanahde Korporaatio oli mielenkiintoinen kokemus ensimmäistä kertaa radiohaastattelua antavalle. Se sujui onneksi kunniakkaasti ja videot ovat nähtävillä Media-osiossa. Ilta-Sanomien iso artikkeli oli ilmeisesti myös tavoittanut monet, sillä puhelimeni ja sähköpostini ovat olleet viimeiset kaksi päivää tukossa ystävien, ex-kollegoiden ja tuntemattomienkin onnentoivotuksia ja tsemppausviestejä ympäri maailmaa. On todella hienoa huomata, että projektini on herättänyt näin paljon kiinnostusta ja toivottavasti se antaa inspiraatiota myös muille tehdä rohkeita valintoja omien tavoitteidensa ja unelmiensa tavoittelussa. Oli se sitten vuorille kiipeämistä tai vaikkapa rauhallisen koti-elämän viettämistä- tavoitteella ei ole väliä, vaan sillä että uskaltaa elää sen mukaisesti. Ajankohtaista Sun, 25 Oct 2009 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=9&ref=rss Huomenna pääsen vihdoin paljastamaan, mitä olen valmistellut viimeisen kuukauden. Silloin julkistetaan Tango Expedition 2010 eli yritykseni nousta ensimmäisenä suomalaisena naisena Everestin huipulle keväällä 2010. Olen kertomassa hankkeestani ensimmäisille medioille maanantaiaamun Radio Rockissa Heikelä-Linnanahde Korporaatiossa klo 9-9:30 ja maanantain Ilta-Sanomien Kotimaa-osastolla. Näillä nettisivuilla yritän tuoda lukijaa lähelle sen, millaista maailman korkeimman vuoren valloitus oikeasti on ja kirjoitan päiväkirjaa valmistautumisestani ja kiipeilyn etenemisestä. Tervetuloa seuraamaan Tango Expedition 2010 Everestin vaiheita! Ajankohtaista Sun, 25 Oct 2009 0:00:00 EEST http://www.carinaraiha.com/blogi.html?id=11&ref=rss Everestin valloitus on erittäin vaativa ja kallis hanke. Ensimmäinen haaste on rahoituksen järjestäminen, joka on vaatinut paljon töitä. Onnekkaasti lähipiiristäni löytyi yritys, jonka uusi innovatiivinen tuote Tango sopi tähän hankkeeseen todella luontevasti. Samoin yhteistyö löytyi luontevasti Haltin ja Vandernetin kanssa, jotka toimittavat minulle kiipeilyvaatteet ja -varusteet. Media- ja markkinointikumppanit ovat tehneet pyyteettömästi pitkiä päiviä tämän hankkeen eteen ja ystävien apu on ollut korvaamaton. On ollut todella hienoa huomata, että hankkeen ympärille on jo nyt kerääntynyt joukko loistavia samanhenkisiä ihmisiä ja yrityksiä, joiden kanssa on ollut paitsi hauska tehdä töitä myös ystävystyä. Ajankohtaista