Post Mortem
Tasan kuukausi sitten olin juuri saapunut Everestin 4-leiriin n.8000 metrissä
Khumbun jäätiköllä sijaitseva perusleiri on kotisi ja huoltoasemasi vuorella. Täällä voit yhä nauttia joistain mukavuuksista kuten asua yksin teltassasi, henkilökohtaisista tavaroista kuten kirjoista ja jopa leirisuihkusta silloin tällöin, jos kestät kylmän sen jälkeen. Yhteydenpito ulkomaailmaan onnistuu täältä vain satelliittipuhelimella. Perusleirissä ollaan jo kasvotusten luonnon mahtavien voimien kanssa; yöllä nukkuminen on vaikeaa, kun ympärillä soi lumivyöryjen massiivinen kumina ja romahtavien jääserakkien pauke. Pelon, toivon ja turhautumisen tunteet risteilevät ajatuksissa. Täältä osa jatkaa ylemmäs toteuttamaan unelmaansa. Moni palaa jo tässä vaiheessa takaisin.
Perusleiristä kiivetään ylös pahamaineista Khumbun jäävirtaa. Talojen kokoiset serakit, railot ja liikkuvat jäälohkareet tekevät osuudesta reitin vaarallisimpia. Riskien minimoimiseksi kiipeämään lähdetään ennen auringonnousua, jolloin pakkanen vielä pitää jäälohkareita paikallaan. Täällä astut ensimmäistä kertaa jääraudoilla tikkaille, joilla ylitetään valtavia railoja. Ohut ilma tekee hengittämisestä ja pienimmästäkin ponnistuksesta raskasta. Akklimatisaatiosta riippuen saavutat ykkösleirin 3-7 tunnin kiipeilyn jälkeen ja voit onnitella itseäsi selvitettyäsi kiipeilyn ensimmäisen osuuden!
Täällä yövytään akklimatisoitumassa. Yöllä syvältä kumpuavat kumisevat äänet valtavien railojen avautuessa ja sulkeutuessa jäätiköllä ympärilläsi sekä päässä jyskyttävä vähäisestä hapesta johtuva kova päänsärky pitävät hereillä. 1-leiristä matka jatkuu Hiljaisuuden laakson kautta 2-leiriin. Valtavalle tasaiselle alueelle levittäytyvä ikuisen lumen ja jään laakso häikäisee kauneudellaan. Syvät railot ja useat lumivyöryt ovat laaksolle tunnusomaisia. Nimensä mukaisesti laakso on yleensä tuulilta suojassa, mikä yhdessä korkeuden ja selkeän sään kanssa tekee osuudesta usein sietämättömän kuuman päiväsaikaan, kun kiipeämään on lähdetty yön kylmyydessä. Laakso on silti vuoren helpoimpia osuuksia, joskin muuttuvat sääolosuhteet ja syvä lumi saattavat muuttaa tilanteen hyvin nopeasti. Täällä Everest avautuu ensimmäistä kertaa suoraan silmiesi eteen. 3-4 tunnin loputtomalta tuntuvan kiipeämisen jälkeen saavut kakkosleiriin.
Kolmosleiristä matka jatkuu kohti kuolemanvyöhykettä, jossa ihminen selviytyy vain lyhyen aikaa. Tästä eteenpäin useimmat kiipeilijät alkavat käyttää lisähappea. Matkaan lähdetään ennen auringonnousua äärimmäisen kylmissä olosuhteissa. Kun aurinko nousee, voi lämpö taas tukahduttaa täysissä toppavarusteissa olevat kiipeilijät. Saavut nelosleiriin 4-7 tunnin kiipeämisen jälkeen.
Nelosleirin hyytävä nimi pohjautuu ikäviin tosiseikkoihin: hapen määrä on riittämätön ylläpitämään ihmisen elintoimintoja. Lämpötila voi laskea -40C°:een ja suojaamaton iho voi paleltua hetkessä. Kylmä ja pelottava pimeys ulkona eivät houkuttele, ja olo on heikko vain teltassa maatessakin. Vettä on sulatettava lumesta jatkuvasti nesteyttääksesi itsesi, ja ennen huippuyritystä on yritettävä levätä. Ankaran tuulen riepotellessa telttakangasta harva pystyy kuitenkaan nukkumaan silmäystäkään. Matkan vaativin koitos on silti vielä edessä ja riskit suurimmillaan.