Aika lentää..

..kun on mukavaa. Viime viikko meni siivillä ja havahduin tosiasiaan, että nyt on enää kaksi viikkoa aikaa olla valmis Amerikan korkeimmalle vuorelle. Fyysisesti tunnen olevani vahvassa kunnossa, kun edellisen viikon orastava flunssa ja vatsaoireilu kääntyi tehokkaaksi treeniviikoksi, mutta auki olevia asioita on enemmän kuin aikaa. Jouluvalmisteluihini tulee kuulumaan varusteiden, vakuutuksien ja lääkkeiden hankintaa sekä muita käytännön järjestelyitä tulevaa lähes kuukauden poissaoloa ajatellen.

Viime viikolla aloitin treenauksen harjoitusohjelman mukaisesti, ja siihen kuului kahden päivittäisen treenitunnin lisäksi kaksi lajinomaista mäkiharjoitusta 20 kilon repun kanssa. Kolmas mäkiharjoitus tuli tehtyä, kun ilokseni sain seurakseni kaksi pirteää kiipeilijänaista, Mian ja Noran. Suomalaisia naiskiipeilijöitä on harvassa, joten oli todella hauskaa jakaa kiipeilykokemuksia ja haaveilla yhdessä uusista. Näyttää siltä, että ensi vuonna suomalaisen naiskiipeilyn saralla tulee tapahtumaan paljon. Tsemppiä Mialle ja Noralle! Perjantain treenit Arri-valmentajan kanssa olivat astetta rankemmat, ja Malminkartanon pikkumäkikin alkoi tuntua haastavalta kun painon lisäksi mäkeen pistettiin vauhtia. Lisäksi löytyi uusia reittejä puskien keskellä, erilaisia tapoja tulla mäkeä ylös ja hyvän sparrauksen avulla harjoitus, joka yksin olisi jäänyt tekemättä. Ja mikä parasta, hauskaa oli!

Aconcaguan päässä kaiken pitäisi olla kunnossa. Tosin lentoyhtiö LAN ilmoitti, että paluujatkoyhteyteni on muutettu siten, että vaihtoon Chilestä kohti Eurooppa jää aikaa vajaa tunti. Toivon kuitenkin, että retkikuntamme selvittää Aconcaguan huiputuksen aikatalua nopeammin ja pääsen paluumatkalle jo suunniteltua aiemmin. Tulen kiipeämään retkikunnassa, jota johtaa amerikkalaisen AlpineAscents-nimisen kiipeilyfirman kaksi opasta. Retkikuntaamme kuuluu heidän ja itseni lisäksi 2 amerikkalaista, yksi taiwanilainen, yksi englantilainen ja jamaicalainen kiipeilykaverini Adam. Odotan jo innolla hulvattoman hauskan Adamin tapaamista monen vuoden jälkeen ja aina on hienoa tavata myös uusia kiipeilijöitä ympäri maailmaa!

Samanaikaisesti jatkuu valmistautuminen Everestille asiaankuuluvine fiilistelyfilmeineen ja -kirjoineen. Edmund HIllaryn ja Tensing Norgayn ensinoususta Everestille vuonna 1953 kertova filmi ja kirja ensimmäisen suomalaisen, Veikka Gustafssonin kokemuksista samaisella vuorella 40 vuotta myöhemmin olivat todella mielenkiintoisia. Vaikka tarinat eivät aina ole onnellisia, pelkkä dvd:n katselu tai kirjan lukeminen saa aikaan voimakkaan halun päästä jo matkaan. Tekstin lomasta löysin myös oman mottoni: Ihminen voi tehdä sen mitä haluaa, kun vain haluaa tarpeeksi.

Ensi viikolla kerron lisää Aconcagualle mukaan lähtevistä varusteista ja toivottavasti pääsen myös kertomaan uutisia uusista yhteistyökumppaneista. Silä välin voit käydä lukemassa Media-linkin alta uusimman julkaistun artikkelin WWF:n Pandan polussa. Toivottavasti pääsen myös kertomaan tämän talven ensimmäisestä harjoituksesta lumessa ja kunnon pakkasessa asianmukaisissa kiipeilyolosuhteissa ja -varusteissa:) Pirteää viikkoa kaikille!