14.04.2010
14.04.2010
Makaan makuupussissani ja kuuntelen ukkosen jyrinää ja katselen salamointia. Pian telttani on peittynyt lumeen, ja ravistelen pahimpia pois haluamatta nousta makuupussin lämmöstä. Ukkonen on loppunut, mutta
jyrinä jatkuu: jokailtaiset kivi- ja lumivyöryt tulevat alas viereisiltä vuorilta. Olen jo tottunut nukkumaan teltassani n. 12 asteen pakkasessa ja siihen, että nukahdan omaaan yskimiseeni. Jollei flunssaa lasketa, makuupussin lämmössä ja tilavassa teltassani on oikeastaan oikein mukavaa. Yölliset vessakäynnit eivät vieläkään ole suosikkejani, enkä ole flunssan takia päässyt retkisuihkuun yli viikkoon. Siihenkin tottuu,että nukun lähes samat vaatteet päälläni kuin mitä käytän päivällä. Telttaseurana ulkoilman äänien lisäksi minulla on Lene Gammelgaardin, ensimmäisen skandinaavinaisen kirja hänen Everest-huiputuksesta tragedisena vuonna 1996.
Kirjaa lukiessani huomaan paljon yhtäläisyyksiä omaan yritykseeni, mutta toisaalta meitä erottaa Lenen lähes pakkomielteinen huipullepääsy-ajatus. En olisi valmis riskeeraamaan terveyttäni huipulle yrittäessäni. Lenen kirjan viimeiset sanat pysäyttivät: "Mt. Everest opetti minulle arvokkaan opetuksen.En koskaan enää tule laittamaan itseäni niin ison riskin alaiseksi.En koskaan enää!"
Eilen kertasimme Khumbun jäävirrassa erilaisia kiipeily-, laskeutumis- ja pelastautumistekniikoita. Oli hauska päästä vihdoin "tekemään jotain" perusleirissä odottelun sijaan. Tänään nousimme ensi kertaa ylös jäävirtaa aina tunnin päähän 1-leiristä, lähes kuuteen kilometriin. Oloni oli loistava, ja reilussa kolmessa tunnissa olimme jo päässeet tavoitteeseen. Ylitimme railoja tikkaiden avulla, kiipesimme ylös ja alas serakkeja, valtavia jäälohkareita ja kiinteiden köysien turvin ohitimme vaarallisimmat kohdat nopeasti. Minä, ja kolme muuta retkikuntamme jäsentä jatkoimme korkeammalle, sillä vauhtimme oli muiden etenemistä paljon nopeampi. Laskeuduimme alas perusleiriin myös nopeasti, kahdessa tunnissa.
Makaan jälleen makuupussissani ja kuuntelen ääniä teltan ulkopuolella. Tuoksun pitkästä aikaa puhtaalle, sillä kävin retkisuihkussa palattuani alas. Riemu upeasta ensimmäisestä kiipeilystä oli lyhyt, sillä akklimatisoitumiseen kuuluva päänsärky ja pahoinvointi iskivät päästyäni telttaani. Koitan kerätä voimiani, nesteyttää ja saada elimistöäni tasapainoon urakan jälkeen. Päänsärkyyn ottamani aspiriini päätyi teltan ulkopuolelle muun nesteen kanssa pian sen otettuani. Ei hätää, tätä on lisää tiedossa, sanoi retkikuntamme johtaja.
Huomenna on lepopäivä ja mahdollisuus palautua ennen nousua ylös 1-leiriin
asti. Huominen on mielessäni myös päivänä, jolloin treenikaverini Mia Graeffe lähtee omalle historialliselle matkalleen kohti Cho Oya. Tsemppiä Mia, olet mielessä täällä viereisellä kukkulalla ja juhlitaan sitten yhdessä kun tullaan alas! Isot onnittelut myös etukäteen synttärisankari-DC-Mikolle! Terveisiä äidille ja isälle, ystäville ja kaikille muille hengessä mukana oleville!
