Valmistautumista lähtöön

Ilmassa on lähdön tuntua. Reitti 2-leiriin asti on valmis, ja retkikunnat rakentavat "alttareita" puja-seremonioita varten. Eilen jaoimme vuorelle tulevat ruoat kiipeilijöiden kesken: pussiruokia, nuudeleita, keksejä ja suklaata. Eilen järjestimme myös kiipeilyvarusteemme lähtökuntoon, kävimme läpi radiopuhelinten ja happilaitteiden käyttöä sekä kiipeilytaktiikkaamme. Tänään oli meidän vuoromme viettää lähtöä edeltävä puja-seremonia ja harjoitella kiinteissä köysissä kiipeilyä. Olemme nyt valmiita ensimmäiseen harjoituskiipeilyyn Khumbun jäävirralla varhain huomenaamulla. Sää on muuttunut hieman tuulisemmaksi ja torstaiksi on tuulen mukana luvassa lumisadetta, mutta se ei estä kiipeilyämme.

Lauantaina kävin Everest Emergency Rescuessa, vapaaehtoisvoimin ylläpidettävässä ensiapuyksikössä täällä perusleirissä. Minulta mitattiin happisaturaatio, jonka tulos 84 on erinomainen näissä korkeuksissa, sekä keuhkojen kapasiteettiarvo, joka sekin oli keskimääräistä parempi jopa merenpinnan korkeuden arvoihin verrattuna. Erinomaisten arvojen vastaisesti oloni on kuitenkin ollut heikko, pahentunut flunssa on polttanut kurkussa, pitänyt nenän tukossa ja äänikin on ollut lähes poissa. Koska sairauden taustalla on kuitenkin ilmeisimmin virus, ainut lääke on lepo ja odotan vastustuskyvyn voittoa pöpöstä, mutta täällä korkeudessa se tuntuu kestävän. Sain luvan kiivetä oloani kuulostellen, joten liityn muiden mukaan ja yritän kiivetä voimiani säästellen.

Jo viikon sinnitellyt voimakas flunssa ja sen seurauksena heikko olo sai jo hetkeksi pelkäämään, että huonontunut kuntoni riskeeraisi Everestin kiipeämisen. Retkikunnan johtajamme ja oppaamme ovat kuitenkin vakuuttaneet, että flunssan sairastaminen näin alkuvaiheessa kiipeilyä on hyvin tavallista, eikä riskeeraa vielä reilun kuukauden kestävää kiipeilyurakkaani. Tämä tieto yhdessä lääkärintarkastus-tuloksien kanssa saivat helpottumaan ja palauttivat uskoni siihen, että ehdin parantua taudista ja kiipeily voi jatkua, vaikkei oloni vielä siltä tunnukaan.Tämä sairastelu on kuitenkin vasta esimakua edessäni olevista haasteista.

Kiipeilykauden ensimmäiset uhrit ovat jo tiedossa. Ensiapuyksikössä oli samana päivänä siellä käydessäni hoidettu sherpaa, joka oli vakavan keuhkoödeeman vuoksi lähetetty ensiavun jälkeen pikaisesti alas. Viimeisestä yöpymispaikastamme ennen perusleiriä kantautui myös tieto, että paikallinen kantaja oli kuollut vuoristotautiin. Tällaiset uutiset muistuttavat haasteemme vakavuudesta. Iloisena uutisena toinen oppaistamme Hugo pääsi nousemaan eilen perusleiriin tervehdyttyään pahasta vatsataudista. Lähes jokaisella retkikunnastamme on nyt yskää ja/tai flunssaa, mutta voimme vain toivoa pikaista paranemista.

Sateliittiyhteyteni täältä perusleiristä toimivat hyvin. Sain jopa kunnian yrittää auttaa Everest-stara Henry Toddin satellittiyhteyksien fixaamisessa. Samalla reissulla tapasin myös toisen pitkänlinjan Everest- kuuluisuuden, David Breashearsin. Kiehtovaa nähdä, miten nämä herrasmiehet palaavat aina uudelleen tänne Everestille lähes 20 vuoden jälkeen! Kiitokset kaikille viestejä lähettäneille ja hengessä mukana oleville, lisää kuulumisia ensimmäisen harjoituskiipeilyn jälkeen.! Terveisin, Carina