Gorak Shep, kaksi tuntia perusleirista

Nyt se sitten tapahtui minullekin. Eilisiltana nousi pieni kuume, ja veitin osan viime yosta kurkku kipeana ja nena valuen. En kuista koska viimeksi olisin sairastunut flunssaan, mutta naissa olosuhteissa on haaste pysya terveena. Melkein jokaisella ryhmamme jasenista on jonkinlaisia oireita korkeudesta tai vatsatautia. Yksi seurueemme trekkaajista joutui jo kaantymaan takaisin,
ja toinen trekkaaja seka toinen oppaistamme joutui jaamaan alemmas odottamaan parantumista. Naissa korkeuksissa parantuminen on hidasta, joten hoidan flunssaani huolella.

Nyt kun osalla on rankkaa, ryhmahengen merkitys korostuu entisestaan. Vapaina hetkina viljelemme huumoria kaikesta mahdollisesta. Itse olen viela onnekkaasti taysin vailla korkeuden aiheuttamia oireita, mutta tamanpaivainen siirtyminen tanne Gorak Shepiin otti flunssan takia voimille. Kahden tunnin nousun paasta olemme seuraavan kahden kuukauden kodissamme, perusleirissa ja paasemme pystyttamaan telttamme.

Seuraavat kolme paivaa organisoimme varusteita ja valmistaudumme ensimmaiseen nousuun 1-leiriin. Jatkossa paasen kertomaan kuulumisia sateliittiyhteyksieni kautta, lisaa. Kuulumisia pian!