Matkalla kohti Everestin perusleiriä

Vietämme toista päivää n. 3500 metrin korkeudessa Namche Bazaarissa matkalla kohti Everestin perusleiriä. Lensimme pienkoneella Kathmandusta Luklaan, josta matka on jatkunut pienten vuoristokylien läpi ylittäen välillä jokia riippusiltoja pitkin. Päivät kuluvat nopeasti vaelluksen ja itsemme huollon lomassa. Akklimatisoituminen ohueen ilmaan on sujunut loistavasti, mutta lähes puolella ryhmästä on isompia tai pienempiä vatsanväänteitä. Eilen näimme ensimmäistä kertaa Everestin ja sen huipulta puhaltavan vaikuttavan myrskytuulipilven. Myös muutama muu Himalajan upea jättiläinen on nyt näkyvissä: Ama Dablam, Lhotse ja Thamserku.

Lähtiessäni Kathmandusta oli mielessäni paljon edellispäivien tapahtumia, ja yöunet jäivät kahteen tuntiin. Visiitti Mano a Manon tukemaan orpokotiin oli positiivinen yllätys, sillä lapset olivat todella iloisia ja hyvinvoivia. En lakkaa ihmettelemästä, miten muuten niin köyhässä maassa lapsesta lähtien ihmiset puhuvat loistavaa englantia ja yllättävät sivistyneisyydellään. Viimeisenä iltana sain vielä onnentoivotus-tervehdyksen WWF Nepalin toimesta: mukanani huipulle seuraa nyt heidän lahjoittama onnea tuova kata-liina.

Oli hyvä päästä vuorille pois Kathmandun likaisesta ilmasta, mutta täälläkin olot ovat todella alkeelliset.

Ruoka on usein pakotettava alas ja hygienia on kyseenalainen. Meillä on kuitenkin luksus-oltavat verrattuna köyhiin paikallisiin, joille kiipeilyturismi onneksi tuo hieman lisätuloja. Huomenna jatkamme matkaa ylöspäin hitaasti edeten, jotta keho ehtii sopeutua ohueen ilmaan. Tämänpäiväisen akklimatisoitumis-vaelluksen jälkeen ylös n. 3800 metriin nukumme taas alhaalla, joka edesauttaa kehon tottumista vähään happeen.

Lisää kuulumisia pian!