The First Finnish Woman on Mt. Everest.

Lähde matkalle Carinan kanssa!

Lue lisää Kaukoretkistä tästä >>

Haluatko henkilökohtaista valmennusta?

Lue lisää tästä >>

viimeisimmät päiväkirjamerkinnät

 

 

24.01.2010

Matkaraportti Aconcaguan, 6962 m, kiipeilystä

 

Viikko kotioloja on nyt takanapäin ja on aika summata Aconcaguan kiipeilyn kohokohtia. Kansainvälinen retkikuntamme suoriutui urakasta ennakoitua nopammin, ja kaiken kaikkiaan kiipeilyyn kului aikaa reilut kaksi viikkoa. 

 

Lähestyminen

Kiipesimme vuorelle Vacas Valleyn kautta ja laskeuduimme vuoren toista (länsi) puolta alas. Matka alkoi argentiinalaisesta Mendozan kaupungista, josta jatkoimme Punta de Vacasiin 2400 metriin, mistä alkoi kolmipäiväinen lähestymismarssi kohti perusleiriä. Marssimme kuivassa ja kuumassa laaksossa 5-7 tuntia päivässä ja  toisen päivän lopussa näimme vihdoin ensi kertaa kohteemme, Aconcaguan 6962m, edessämme. Uuden vuoden aattona saavuimme perusleiriin, Plaza de Argentinaan 4200 metriin, jossa vietimme vuoden vaihtumisjuhlaa ensimmäisten korkean ilmanalan vaikutusten lomassa. Täällä kaikilla alkoi olla lievää pahoinvointia, päänsärkyä, vatsavaivoja ja unettomuutta ja kaksi tiimimme jäsentä sairastui flunssaan. 

 

1-leiri 4700m

Pääsimme kuitenkin kaikki jatkamaan matkaa ja kolmen yön jälkeen siirryimme 1-leiriin 4700 metriin. Käytimme kahden kantamisen tekniikkaa eli kävimme ylemmissä leireissä viemässä sinne varusteita ennen varsinaista muuttoa ja annoimme keholle aikaa sopeutua korkeuteen. Etenimme kolmen kiipeilypäivän ja yhden lepopäivän jaksoissa. 1-leirissä vietimme kaksi yötä, joista toisen yön jälkeen kaksi retkikunnan jäsenistä päätti luovuttaa. Kova tuuli, kylmyys ja väsymys leirioloineen olivat heille liikaa ja heidät vietiin alas vuorelta. Heidän lähtö helpotti omaa heikkoa muonitustilannettani, kun kettu oli syönyt evääni 1-leirin varustekätköstä. Mutta jokainen joutui kantamaan tavallista enemmän, kun kaksi sairastavaa oli ajoittain pois pelistä ja kaksi lähti kotiin. 

 

2-leiri 5300m

Siirtymisemme 2-leiriin sujui todella vaikeissa oloissa, kun tuuli voimistui myrskyksi ja oli puuskissa jopa yli 40 m/s. Leiripaikka sijaitsi avonaisella paikalla, jossa tuuli puhalsi niin, että pystyssä pysyminen oli hankalaa eikä teltan ulkopuolelle juuri ollut asiaa pakollisten menojen lisäksi. 

 

3-leiri 5800m

Seuraavana päivänä siirryimme tyytyväisinä 3-leiriin, joka sijaitsi 5800 metrissä aivan puolalaisen jäätikön kupeessa hienoissa maisemissa. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen siirryimme jo yhden yön jälkeen 4-leiriin jättäen lepopäivän väliin johtuen uhkaavasta myrskysäärintamasta, joka alkaisi juuri suunnitelman mukaisena huiputuspäivänä. 

 

4-leiri 6200m 

Siirtymistä 4-leiriin edelsi uneton yön myrskytuulen hakatessa koko yön ja aamun telttoja, mutta laantui sen verran, että pääsimme matkaan. Lähdimme huiputusyritykseen 10.1. aamulla kello 8 reilussa pakkasessa ja tuulessa. Strategiamme oli oikea, sillä noin seitsemän tunnin kiipeämisen jälkeen seisoimme Aconcaguan huipulla, lähes 7 kilometrissä, väsyneinä ja hieman kylmissämme mutta ennen pahimman myrskytuulen voimistumista. Laskeutuminen 4-leiriin kesti kolme tuntia. Vietimme 4-leirissä vielä yhden uskomattoman tuulisen unettoman yön ennenkuin lähdimme kahden päivän vaellukselle alas vuorelta. Laskeuduimme vuoren länsipuolen perusleiriin Plaza de Mulasiin, josta jatkoimme toisen pitkän vaelluspäivän läpi aavikkoista laaksoa Penitentesiin ja takaisin Mendozaan. 

 

Kaiken kaikkiaan matka oli yllättävän raskas, sekä fyysisesti että henkisesti. Aconcagua ei ole teknisesti vaikea vuori kiivetä, mutta pitkä yhtenäinen olo vuorella kaikki varusteet kannossa rankoissa olosuhteissa teki siitä haastavan ja sisua vaativan. Ystävän luovuttaminen kesken reissun ei helpottanut asiaa. Kunto tuntui riittävän hyvin, eikä korkeuskaan tuottaut suurempia ongelmia, mutta monet unettomat yöt, vatsavaivat ja energianpuute verottivat voimia huiputuspäivänä. Energian ja juotavan tankkaus helpottivat kuitenkin heti oloa ja palauduin nopeasti normaaliin kuntoon. Opin paljon varsinkin henkisen valmentautumisen puolella ja tulen hyödyntämään oppimaani Everestille valmistautuessani.

 

Matkan tarkoituksena oli Everestille valmistautumisen lisäksi testata myös Everestille tulevia varusteita. Mukanani olleet Haltin vaatteet, vaelluskengät, reput ja makuupussi toimivat hyvin, ja saivat paljon positiivista huomiota muiden retkikuntien jäseniltä. Vaelluskengät istuivat hyvin jalkaan ja pitkistä kivikkoisista marssipäivistä huolimatta jalat säilyivät rakoitta ja hyvässä kunnossa. Reppuni olivat kovalla koetuksella parhaimmillaan lähes 30 kilon taakkoineen, mutta kestivät hyvin ja mikä tärkeintä tuntuivat mukavilta. Vaatteita käytössäni oli neljä eri kerrosta, joita lisäiltiin ja vähennettiin joustavasti tilanteiden mukaan. Perusleiristä ylöspäin kiipesin painorajoituksista johtuen vain Milletin Everest-ylävuoristokengillä, jotka olivat todella lämpimät, mutta suurimman osan aikaa Aconcagalle turhankin massiiviset kengät. Pahimmassa tuulessa ja pakkasessakaan minun varpaat eivät palelleet. Kiipeilyvarusteista pääsin testaamaan Petzlin ultrakevyttä Charlet Snowwalker-hakkua ja Pezlin Vasak-jäärautoja, jotka molemmat toimivat hyvin. Samoin käytössäni olleet Pezlin Tactikka XP otsalamppu, TSL:n Vanoise vaellussauvat ja Julbon Explorer-aurinkolasit toimivat hyvin.

Varusteet Everestiä varten on siis pääosin testattu ja kunnossa.

 

Olennainen osa vuorikiipeilyn onnistumista on oikea ruoka- ja nestehuolto. Nestettä pitää tankata useita litroja päivässä huolimatta pahoinvoinnista ja lumesta sulatetun, kemiallisesti puhdistetun veden pahasta mausta huolimatta. Tässä apunani oli Maximin urheilujuomat, jotka palauttavien tai energisoivien vaikutuksien lisäksi toivat nesteeseen hyvää makua. Kiipeilypäivinä emme pysähtyneet valmistamaan lounasta, vaan pitkien päivien pelastuksena oli Maximin urheilupatukat ja muut välipalaherkut. Tämän pitkän ja elimistölle raskaan matkan peruskuntoa ylläpidin Hankintatukun eri vitamiineilla ja luontaistuotteilla. Everestille tiedän nyt ottaa mukaan ravintoa, joka maistuu myös korkealla ruokahalun mentyä ja varmasti myös luontaistuotteita, jotka pitävät kuntoa yllä pitkän reissun aikana.

 

Päiväkirjani päivityksen hienosti toimineen satelliittipuhelimen välityksellä mahdollisti Hansabaltic Oy ja Bulk.fi-palvelu. Kiitokset myös Suomessa avustaneet pitkäaikaiset yhteistyökumppanini Markkinointitoimisto Push!, PR-toimisto Republic of Communications, Woima ja pääyhteistyökumppanini HCS.

 

Matkani yksi tarkoitus oli myös antaa palautetta Health Care Success Oy:n uuden lanseerattavan tuotteen, Tangon, tuotekehittelyä varten.  Myöhemmin tänä vuonna lanseerattavassa sykekellon keksijän Seppo Säynäjäkankaan uudessa hyvinvoinnin motivaattorissa Tangossa tulee korostumaan helppokäyttöisyys ja toimintavarmuus ääriolosuhteissakin. Odotan itsekin innolla tuotekehittelyn tuloksia ja laitetta käyttööni Everestille. Lisää tietoa Tangosta kevään kuluessa!

 

Kiitokset kaikille matkan järjestelyissä mukana olleille ja sitä seuranneille. Nyt jatkuu harjoittelu ja valmistautuminen sinne kaikkein korkeimmalle. Everest odottaa. 

© Carina Räihä Oy. All rights reserved. Hosting ja CMS: Woima, Design: Push!