Kohti Aconcaguaa!

Amerikan korkeimman vuoren Aconcaguan (6962m) kiipeily lähenee vauhdilla ja järjestelyt sen ympärillä tiivistyvät. Kiipeän Aconcagualle kansainvälisen retkikunnan mukana 26.12.2009-19.01.2010. Liityn Alpine Ascents:n (www.alpineascents.com) järjestämään retkikuntaan, jotta voin kiivetä yhdessä jamaikalaisen ystäväni kanssa, joka toteuttaa omaa haavettaan kiivetä jokaisen maanosan korkein vuori ("7 Summits") . Tapasimme Itävallan korkeimman vuoren Grossglocknerin (3798m) valloitusreissulla 2002 ja nyt muodostamme neljän muun kiipeilijän kanssa Aconcagua-retkikunnan. Aconcagua ei ole kiipeilyteknisesti vaikea vuori, mutta sen korkeus ja ohut ilma tekevät siitä haastavan ja vaatii erinomaista fyysistä kuntoa. Vuoristotaudin välttämiseksi vuorella edetään hitaasti ja omaa kuntoa tarkkaillen. Perusleirin lisäksi vuorelle perustetaan neljä leiriä, joiden varustamiseen, sekä muonitukseen ja kiipeilytarvikkeisiin tarvitaan kymmeniä kiloja tavaraa. Siksi olennainen osa harjoittelua tässä vaiheessa on painavan repun kanssa treenaus, jotta keho ehtii tottua painolastiin. Kerron lähempänä lähtöä lisää, millaisin varustein Aconcagua kiivetään ja miten vuoren huipulle päästään. Käytännön järjestelyissä Aconcaguan reissu alkaa olla valmis. Varasin lennot Santiago de Chilen kautta Argentiinan Mendozaan, jossa tapaan muut retkikunnan jäsenet 25 tunnin matkustuksen jälkeen. Lennolla puutuneet jalat ja mieli ehtivät hyvin virota perusleiriin suuntautuvan 50 kilometrin trekin aikana. Uusi vuosi tulee vaihtumaan 4200 metrissä sijaitsevassa perusleirissä. Suomessa vuorikiipeilyyn valmistautuminen vaatii hieman soveltamista vuorenhuippujen puuttuessa. Niinpä oman kotini läheisyydessä sekä Helsingin Malminkartanossa sijaitsevat täyttömäet (http://fi.wikipedia.org/wiki/Malminkartanonhuippu) ovat saaneet tomittaa vuorien virkaa harjoittelussa. Kaksi tuntia sujui huomaamatta 2x5l vesitonkat repussa mäkeä ylös alas tampatessa, kun mukana oli juttuseuraa, sää mitä mainoin ja "huipulta" (90m) hienot näkymät joka suuntaan. Malminkartanon täyttömäen, "Helsingin Kilimanjaron" etuna on vaihtelumahdollisuus huipulle vievien 426 rappusen ja hiekkatien välillä. Hienoa huomata, että ennakolta tylsältäkin tuntuva harjoitus osoittautuikin loistavaksi tavaksi yhdistää ulkoilu, rankka treeni ja hyvä seura. Hyviä treenejä ja aurinkoista viikkoa kaikille!