The First Finnish Woman on Mt. Everest.

Lähde matkalle Carinan kanssa!

Lue lisää Kaukoretkistä tästä >>

Haluatko henkilökohtaista valmennusta?

Lue lisää tästä >>

viimeisimmät päiväkirjamerkinnät

 

 

14.04.2015

Everest Base Camp-vaellus : Unelma toteutui

"20 vuoden päästä tulet olemaan pettyneempi asioista, joita et tehnyt kuin niistä mitä teit. Joten avaa paalusolmut, purjehdi pois kotisatamasta, ja anna pasaatituulten puhaltaa purjeisiin. Tutki. Unelmoi. Löydä."

Mark Twainin sanat, jotka tallentuivat myös Everestin kiipeämisen jälkeen kirjaani "Huipulta huipulle", kuvaavat hyvin ainutlaatuista matkaamme Everestin perusleiriin. Kymmenen suomalaista lähti mukaani vaeltamaan Everestin perusleiriin, toteuttamaan omaa unelmaansa, kokeilemaan omia rajojaan ja kokemaan Nepal, Himalaja ja ohuen ilmanalan haasteet "kerran elämässä"- matkalla.

Hengitys on raskas, askel hidas ja paleltaa, kun monen tunnin lumisateessa vaelluksen jälkeen nostamme vihdoin kädet ilmaan voiton merkiksi: olemme saavuttaneet matkamme tavoitteen, Everestin perusleirin, yli viiden kilometrin korkeudessa yhdeksän rankan vaelluspäivän jälkeen!

Tilastojen mukaan vain noin joka toinen Everestin perusleiriin yrittävä pääsee perille. Meidänkin matkaamme koeteltiin heti alusta lähtien, kun lentojen myöhästymisien ja huonon sään vuoksi ohjelma meni heti uusiksi ja jouduimme jännittämään ensin pääsemmekö kaikki Nepaliin ajoissa ja sen jälkeen pääsemmekö vaelluksen aloituspisteeseen Luklaan.Toisinaan yllättävät tilanteet ovat kuitenkin niitä parhaita. Peruuntuneen pienlentokoneen tilalle hoitui ex tempore kaksi helikopteria, ja jännittävästä helilennosta huonossa säässä tulikin matkan yksi kohokohta.

Helin pilotti ei sano mitään, pudottaa vain laukkumme nopeasti ulos koneesta, näyttää suuntaa mihin lähteä ja lentää nopeasti pois ennenkuin huononeva sää estää nousun. Olemme juuri tehneet varalaskeutumisen adrenaliinintäytteisen helimatkan päätteeksi huonontuneesta säästä johtuen keskelle tuntematonta vuoristoa, kuusisataa korkeusmetriä aiottua vaelluksen aloituspistettämme, Luklaa alemmaksi. Nyt se matka todella alkaa, hihkumme innosta ja seikkailunhalusta. Edessä on tilanteen uudelleenkartoitus, ensimmäinen vaellus sateessa aina mustaksi pimenevään iltamyöhään asti mudaksi muuttuvilla poluilla. Perillä yöpaikassa alkaa vitsit olla jo vähissä, mutta tämä kokemus jää todellisena seikkailupäivänä mieleen yhtenä muistorikkaimpana.

Everestin perusleiri-vaellus ei ole teknisesti kiipeilyä, vaan jokaisella hyväkuntoisella ihmisellä on periaatteessa mahdollisuus vaeltaa reiluun 5000 metriin. Haasteeksi muodostuu kuitenkin moni asia korkean ilmanalan ja pitkien vaelluspäivien lisäksi. Etukäteen ei voi tietää, miten elimistömme reagoi vähentyneeseen happeen, ja monella olikin vaihtelevia oireita. Yllättäen kylmyys öisin ja aamuisin oli ryhmäläistemme mielestä vaikeinta, huolimatta lämpimistä makuupusseista ja toppatakeista. Alkeellisiin olosuhteisiin tottuu nopeasti, mutta alati vähenevä happi ja kylmenevä ilma haastaa päivä päivältä jaksamista ja terveenä pysymistä.

Yhden matkalaisemme päänsärky ei ota parantuakseen perusleiriltä palattuamme ja ruokakaan ei mene alas. Lääkkeitä on mennyt jo reippaasti, ja teemme paikallisopas Mingmar sherpan kanssa päätöksen,että hänet on vietävä alemmas vuoristotaudin pahempien oireiden välttämiseksi. Ryhmämme vanhimman uskomaton rutistus perusleiriin asti on vienyt hänen kaikki voimat, ja palelulle ei tahdo tulla loppua. ilo ja juhlinta saavutetusta tavoitteesta ja matkan kohokohdasta jäävät myöhemmäksi, -ensin on huollettava muut kuntoon.

Uskomattoman hieno ryhmämme pääsi tavoitteeseensa, ja kertaakaan en kuullut valitusta alkeellisista oloista tai olotilasta sairauksista ja haasteista huolimatta. Vaikka matka oli osalle fyysisesti helpompi, oli se varsinkin sairastuneille ja fyysisen kuntonsa puolesta itsensä ylittäneille todella upea suoritus. Kaikki kuitenkin veivät omat rajansa vähän taas pidemmälle ja osaltaan tekivät matkastamme ainutlaatuisen.

Malkalla puhjennut keuhkoputkentulehdus alkaa vihdoin lähes kuukauden jälkeen pikkuhiljaa helpottamaan, ja pääsen vihdoin käymään läpi sadat matkalla napsitut valokuvat ja palaamaan treeniohjelmaani. Kuvista huokuu iloiset ilmeet terveen näköisillä kasvoilla, mahtava Himalajan luonto ja Nepalin ystävälliset ihmiset. Oma unelmani voida auttaa Everest-ystävääni Mingmar Sherpaa tarjoamalla töitä oppaana, ja jakaa Everestille paluu upean ryhmän kanssa, toteutui. Matkalaisten viestit ovat täynnä onnistumisen iloa, ikävää Nepaliin ja upean kokemuksen hehkutusta. Sherpojen uskomaton avuliaisuus ja vaatimattomuus on tehnyt kaikkiin vaikutuksen. Haasteet ja vaikeat tilanteet ovat unohtuneet. Päällimmäisenä on juuri se mitä lähdimme matkalta hakemaankin: Itsensä ylittäminen, yhdessä koettu matka ja ainutlaatuinen kokemus.

Kiitos kaikille matkalaisille yhteisestä upeasta kokemuksesta!

Seuraavaa seikkailua odottaen!:-)

 

Kuvia Everest Base Camp -vaellukseltamme voi katsoa täältä:

http://www.carinaraiha.com/carina_galleria?g=Everest%20Base%20Camp%202015

© Carina Räihä Oy. All rights reserved. Hosting ja CMS: Woima, Design: Push!